berliini loves me

tulin tänne berliiniin toissapäivänä. matkalaukku on yhä kateissa. mentiin eilen antin avajaisiin freies museumiin. siellä oli hyvää ruokaa. perunoita. sen jälkeen mentiin sellaiseen transubaariin, jossa ei kyllä ollut yhtään transua (ehkä yksi). mutta rakastin sitä baaria. siellä oli seinällä sellainen kangas, jossa pikkupoika istui olohuoneen lattialla lukemassa kirjaa, leijona takanaan. otin siitä kuvan ja mietin, että rupean maalariksi koska haluan maalata sen. mutta pikkupojan tilalle laittaisin pikku-rudiardin.
join lasin viiniä ja olin ihan humalassa. seurasta lähinnä. nti m:stä. me muisteltiin kuinka noloja oltiin 15v. sitten. luettiin esimerkiksi itse kirjoittamiamme runoja helsingin rautatieasemalla. musta piti silloin tulla lastentarhan opettaja joka kirjoittaa runoja. kaikki oli siis mahdollista! me oltiin enemmän erilaisia kun kukaan muu! m ymmärsi vaan mua ja mä vaan m:ää.
oi ihana nuoruus!
minun ympärilläni pyörivät kaksi miestä. ne oli tietenkin liian tavallisia meille, niin erikoisille. mut ne kusettikin mua, ne varasti mun rahat ja kännykän. lompakko oli tyhjänä mun takin taskussa, joka oli tuolinnojalla. onneksi lattialta löytyi kaikki paperit. mut silti itkin hartaasti! hartaammin kuin silloin 15-vuotiaana asemalla. baarimikko, joka oli lynchin leffan hahmo, lohdutti.
tänään todellakin rupesin maalariksi. ensimmäinen masterpeace tehty berliinissä, kreuzbergissa, lähes alastomana nti m:n lukaalissa.

seinä

Tehtiin mulle työhuoneelle piirustusseinä, koska paperia ei voi laittaa kiinni suoraan seinään (seinään ei pure edes iskuporakone! ja se on epätasanen, näkyis pinnan jäljet sit piirroksessakin), Ostin kolme isoa vaneria jotka ruuvattiin puukehikkoon, joka oli liimattu seinään. en nyt muista sen super liiman nimee mut se on superia! sit kun toi veemäinen operaatio oli tehty, jonka kyllä lähinnä teki jyri ( kiitos siitä!) paklasin sauma- ja ruuvikohdat. oli niin fyysistä hommaa se ruuvien kaivertaminen levyyn, että tänään on lihakset kipeenä. tässä tulee vähän kuvia todisteeksi siitä, että kuvataiteilija harvoin vaan istuu ja piirtää jotain kivaa. tää seinä tuli maksamaan noin 150e ja ehkä päälle viel 70e jos pistän siihen päälle sellasen tasottavan kovan tapetin. koska nyt mua hämää se, että viereiset vanerit on ehkä 1ml eri tasosia. jotenkin haluis tehdä hommat hyvin! verraten siihen että 1,5 v sitten niittasin ison paperin seinään, joka oli nähnyt ainakin viiden ihmisen elämän ja tila oli kostee ja kaikinpuolin inhottava. ihminen muuttuu! tää on vaan yksi esimerkki siitä, kuinka haluaa olla ammatimainen. toinen juttu vois liittyyä mun siviilielämään: en ole koiraihminen. luulin aina niin ja tietysti rakastan eläimiä eniten. mutta hitto tuota vastuuta. haluun olla vapaa!
ja kuvat. ja sitten vielä, että mun on pitänyt kirjottaa blogiin monesti ja paljon, olisi asiaa. mutta en vaan nyt jaksa (kun olin just toijalassa kassalla 8h+ ne ajot sinne ees taas, enkä saa ees matkakorvauksia. siihen menee sit tunnin palkka jee!). p.s olen onnellinen.

tässä kaivan ruuvin reikää isommaksi.

tässä paklaan saumaa.

Tässä seinään heijastettuna kuva, jonka aion piirtää.