ammattilainen

näin ammattilainen pakkaa teoksensa. ei mitään pakkausmatskuja mukana kun mennään työhuoneelle. onneks nurkista löytyy kaikenlaista jämämuovia ja suojapahvia, pahvilaatikkokin.

tähän laatikkoon mahtu hyvin kaksi teosta. pehmeä teos suojaa kovaa teosta! avot!

pikkasen suojamuovia ja teippiä. tietysti tuo pää- suojaamaton osa- pyyhki nätisti autoni lattiaa koko matkan gallerialla. ei se oo niin justiinsa.

loput on pakko tunkee reppuun kun ei oo muutakaan. siellä banaani, keitto ja piirrokset sulassa sovussa.

tähän ihan panostin! todella pro rulla! mua saa koska vaan tilata teoskuljetuksiin, en pyydä isoja summia.

siinä ne sit on, vuonna 2013 tehdyt teokset.

kävi aamujumpasta kun ravas 6 kertaa portaat kolmanteen kerrokseen.

pakettiautojahan en suostu käyttämään.

sit perillä.

tulkaa katsoon miten nää meni seinille ja lattialle.

ja loppukevennys:

koirat

Nyt mulla ei kyllä ole mielessäni paljoa muuta kuin tämä:

mutta sitä ennen makoilen vielä kotona kuumeessa ja kirjoittelen pieniä kirjeitä sukulaisilleni. en ressaa viimeistelemättömiä töitäni, koska kukaan muu ei katso niitä niin tarkkaan kun mä itse. neljä apurahahakemustakin tulisi tehdä vielä tämän vkon puolella. koska maanantaina alkaa työt ja sitten heti keskiviikkona ripustus. kaikki järjestyy ja se on mahtava tunne! unelmoin myös viron kulkukoirista: jos joku niistä päätyisi meille? yhdellä ehdokkaalla oli sydänmato ja toisen haluaa joku muukin. mutta kyllä sieltä vielä joku ihanuus meille kuuluu. tulevat apurahahakemuksetkin liittyvät katukoiriin. 

sisäelimet

hei taas.

olisin halunnut kirjoittaa tänne jo paljon aikaisemmin mutta en vaan ole kerinnyt! joululoma oli mitä ihanin, koska sain olla työhuoneella kuusi päivää putkeen. normaalisti olen siellä max 2pvää/vko. kuudentena päivänä oli jo aika väsynyt olo ja sitten tulinkin kipeäksi. ymmärsin myös sen, että päivätyössä on hyvätkin puolensa: en kerkiä kyllästymään työhuoneiluun. aina kolmen työpäivän jälkeen on niin kova ikävä jo työhuoneelle että ei ainakaan tunnu ankealta mennä sinne! vaan suorastaan pursuan energiaa ja intoa tekemiseen. ja uskon, että saan kahden päivän aikana tehtyä enemmänkin kuin sellainen tyyppi, joka saa olla työhuoneella jokapvä, koska rajoitetun ajan vuoksi otan kaiken irti enkä ole tympiintynyt ja leipiintynyt.

Ompelin tämän bambin toukokuussa ollessani berliinissä. se on nukkunut työhuoneeni nurkassa ja jäänyt täysin unholaan. hetkellinen olotila "mitäs nyt teen?"  ja samalla hetkellä vilkaisu vahingossa nurkassa lojuvaan valkoiseen kangasklönttiin, sai minut taas palaamaan siihen. ihan eri idealla mitä aluksi meinasin. halusin siirtää luonnoskirjamaisen tapani tehdä tähän tyyppiin: ilman itsekritiikkiä ja tarvetta onnistua. ilolla!

 

jalat ja korvat puuttuvat- pääkin on liian korkea. joten tyhjensin sen.

 

hirveesti sisäelimiä työhuoneeni lattialla. ja kun täytin elukan uudelleen, jäi elimistä puolet ulos! se laihtui vähän. sit piirsin/maalasin siihen kaikkee onnellista ja söpöö koska tää mun ihanuus kausi vaan jatkuu!

 

 

 

 

 meidän päivän kuva: