tag:blogger.com,1999:blog-7358355990149195845.post2668988992053654244..comments2023-05-03T07:51:51.673-07:00Comments on sannin juttuja: huono vs hyväsannihttp://www.blogger.com/profile/16822672197331611361noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-7358355990149195845.post-68041339740514235672013-01-19T01:04:03.846-08:002013-01-19T01:04:03.846-08:00ihana sohvi! tsemppiä tähän meidän vaikeaan olemis...ihana sohvi! tsemppiä tähän meidän vaikeaan olemiseen, sisäiseen rauhattomuuteen :D !sannihttps://www.blogger.com/profile/16822672197331611361noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7358355990149195845.post-45736527309480124922013-01-19T00:25:21.631-08:002013-01-19T00:25:21.631-08:00Ihana purkaus! Mä uskon kans, että meitä kaikkia o...Ihana purkaus! Mä uskon kans, että meitä kaikkia on kaksi. Juuri eilen avauduin Jerelle, että missähän vaiheessa se pään sisäinen väittely hiljenee, että voisi jo vähän relata. Mielikuvissani 16-vuotias minä on silmät, korvat ja syli auki liihotteleva optimisti varustettuna rajattomalla itsetunnolla ja rakkaudella maailmaa kohtaan. Tämä 25-vuotias versio vaan sitten vaiheilee ja marmattaa - tätäkö se aikuisuus siis on? <br /><br />Mun henkiset tuulimyllyni ovat puolifiktiivisiä änkyröitä jostain Pälkäneen perukoilta, jotka lähettelee Aamulehteen tekstareita, että mukavuudenhaluisten taiteilijanhupakoiden pitäis mennä oikeisiin töihin. Ne väittää, että yhteiskunta romahtaa, kun rahat haaskataan meidän koulutukseen ja elättämiseen, ja toisinaan mä olen vähällä uskoa sen. Sitten yritän keksiä perusteluja, miksi juuri minä saan tehdä tätä ja elää näin.<br /><br />Oon oikeastaan todella yllättynyt noista "kiinnostaako ketään" -mietteistä. Ehkä se on tää suomalainen kulttuuri, kun ei uskalleta avata suuta vaikka oikeesti oltais tosi vaikuttuneita jostain. Kun teillä oli näyttely Saskiassa, se oli ainakin tuolla koulun ympyröissä "the näyttely", vuoden tapaus. Ja oon samaa mieltä, sanottakoon se nyt tässä :). Hittolainen, aattelin että kyllähän tässä itse tulee mietittyä kiinnostaako ketään, kun on koulussakin ollut sitä perusmassaa, jonka kohdalla opettajat iloitsee lähinnä valmistumisesta tavoiteajassa. Mutta jotenkin toivon, että niistä mietteistä alkais päästä eroon siinä vaiheessa, kun pitää ensimmäistä näyttelyään... Aikuistumisen paikka siinäkin, että oppii todella löytämään oikeutuksen tekemisilleen itsestään, ei muiden kehuista. Ja toisille - kuten minulle - vaikeampaa kuin muille.<br /><br />Tosi hienoa, että uskallat olla noin avoin! Todellakin tiedän, että silloin kun se negatiivinen puoli saa vallan, on ihan turha tulla muistuttelemaan niistä hyvistä asioista - tai että asiat vois olla huonomminkin. Olis ihanaa löytää joku avain, tie, ruokavalio tai terapeutti onnellisuuteen, mut joskus mietin: tärkeintä on vaan selvitä. Ja kyllä sinä ainakin ulospäin annat ehdottomasti enemmän positiivisen, kuin negatiivisen kuvan :). Sohvihttps://www.blogger.com/profile/10752658783095286792noreply@blogger.com