yksi ilta unelmoin siitä, että tekisin vain musiikkia. menisin laulutunneille, koska en osaa laulaa oikein. ääni menee parista biisistä. etsisin uuden bändin, koska jyri ei tykkää keikkailusta niin paljon kuin mä ja haluaisi esiintyessä soittaa max 2 biisiä. sooloilua en voi koska mulla ei pahemmin oo taitoja säveltää. mutta max kolme henkinen bändi ja kaikki tyypit tampereelta.ja niin, että saisin tehdä siinä kokoonpanossa asiat niinkuin haluaisin.
muutenkin. tuntuu, että laulamalla saa paljon helpommin kontaktin yleisöön kuin piirtämällä. se piirtäminen on tosi raskasta ja hidasta. ja kun on näyttely ei palaute ole niin suoraa eikä välttämättä tule ikinä perille. yleensä yleisö koostuu kollegoista ja taideharrastajista, siinä ei paljoa ole yleisöä jotka vahingossa eksyvät paikalle. keikoilla yleisö on laajempi, ei vaan yhdenlaista porukkaa. keikoilla ihmiset tulee heti kertomaan jos pitivät. ja ovat parhaassa tapauksessa tosi liikuttuneita :)
tuntuu, että olen kuvataiteilijana jämähtänyt. kotimaassa on näyttelyitä, ryhmä ja yksityis. mutta mitäs sitten kun on pitänyt jokaisessa kaupungissa näyttelyn ja mitään muuta ei tapahdu kuin yksi lehtijuttu ja tutuilta olalle taputukset. kaipais hyppyä ulkomaille tai jotakin sellaista, että saisi syyn jatkaa.
en tiedä miksi kirjoitan tätä. ehkä siksi että olen niin väsynyt elämääni. tähän työmäärään: rahatyö ja oikea työ ja sitten pitäisi vielä löytää suurelle intohimolle, laululle, aikaa. mietin, syökö tämä elämäntyyli mua liikaa? pitäisikö mun vaan lopettaa kuvataiteilu: irtisanoa työhuone ja lakasta työt pois, antaa vaikka sulle. sit jatkaa täällä kaupalla työskentelyä ja perustaa se uusi bändi. panostaa siihen! koska mun unelma ei tunnu koskaan toteutuvan, se että mun ei tarvis käydä palkkatöissä: saisin vaan piirtää ja laulaa!
kuva on vanha. sen omistaa antti örn. eilen oltiin söpömpiä.
