perjantai 29. marraskuuta 2013

Onni

Ihanat kaksi päivää työhuoneella. sain ihmeen paljon aikaiseksi vaikka mulle tuli aivan kamala niskakipu! samalla kun maalasin pitelin toisella kädellä kaulastani kiinni. illalla mies laitto mut niinku vauvan sänkyyn kun en itse pystynyt. huomenna alkaa kahden päivän joulumyyjäiset nokialla. katsotaan miten selviän.

näin syntyy bambi-oksennus taulut:otin taas esille inhokkini, akryylit, koska halusin tehdä jotain uutta myyjäisiin. onneks mulla on työhuoneella 100kpl pieniksi paloiksi leikattua mdf-levyä. eka ne piti gessota.


 löysin vanhoja filmipurkkeja joissa on vuonna 2005 sekoittamiani värejä. sieltä löytyi toinen inhokkini: ihonväri. nää kännykuvat vääristää mutta ei oikeestikaan muistuttanut kauheesti ihoa. joku ehkä tietää, että sen sekottaminen on aika helvetin vaikeeta. no sit piti keksiä mitä tekee. olin aamulla nähnyt netissä jutun maailman söpöimmästä "pesuvadin kokoisesta antiloopista". ja tässä vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen että söpöys myy. aina kun oon tehnyt pikkumaalauksia myyjäisiin, on ne söpöimmät ostettu. ihmiset vaan liikuttuu suurista silmistä. 
tässä kuvassa oon laittanut mediumia värin sekaan ja kaatanut sitä mdf-levylle ja levittänyt palettivetisellä. tuli ihan mieleen oksennus. siinä samalla mietin, että oon niin onnellinen ett voisin räjähtää ja sit tuli mieleen että oon niin onnellinen et jos oksentasin jälki ois jotain näin söpöö!








Sain tehtyä myös loppuun yhden matkamuistomekon, taivaasta tuli vähän liian tumma ja se vähän harmittaa! 







Ja ainiin, huomenna siis tänne!

JOULUTEHDAS – Design Joulutori
Nokian Tehdassaaressa
30.11.–1.12.2013 klo 11–17
                                 TEHDAS 108, Souranderintie 2, Tehdassaari, Nokia
Hanki joululahjaksi käsitöitä, designia, taidetta ja muita tuotteita suoraan tekijöiltä! Mukana mm. Kanelimaa, Papu, Viivukka Design, Kiikar Vision, Hups Design, Seppä&Pitkänen (Pitkänen onkin kipee nyyh!) ja Villiluumu.



tiistai 26. marraskuuta 2013

tanssi

ehkä viimeiset juhlat ja tanssit tässä tilassa niin, että se on minun. ensi kuussa muuttelen pikkuhiljaa tavaroita uuteen työtilaan, jossa olenkin sitten ihan yksin. nykyisen työhuoneen olen jakanut 7 muun kanssa. nyt on tullut sellainen olo, että tarvitsen ihan oman tilan jossa ajatuksia ja tekemisiä ei keskeytä mikään. vähän tietysti pelottaa olenko siellä yksinäinen?
työtila on aivan ihana. sellainen valkoinen kuutio jossa silmiä häikäisee. huoneen lisäksi vielä ikkunallinen varastotila. ja enhän minä ole sielläkään yksin: tiina-koira aina mukana!


meillä oli viime viikonloppuna työhuoneen pikkujoulut. oli niin hauskat ja lämpimät juhlat. tuntui ihan sellainen sattuva pala kurkussa koko illan aina kun mietin, että kohta lähden. silti jokin ääni sisällä sanoo että nyt on aika itsenäistyä. sitäpaitsi olen ihan hirveä siivousnipo niin jatkossa voin nipottaa vaan itselleni. halusin myös vakuutuksen siitä, että minulla on tähän työhuoneeseen ikuisuuspassi. mitä se nyt  sit tarkottaakaan? :)


tässä vielä mun oma nurkka. 

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

tiina ja sanni


olisi kivaa kirjoitella blogiaan useemmin. esimerkiksi voisin postailla tänne mun päivittäisiä vaatetuksia. ainoo vaan et kävis tylsäks: arkipvänä yleensä aina samat vaatteet. erona olisi se, että ekassa kuvassa olisi puhtaat hiukset ja kolmannessa likaset. et siihen en lähde. koitan jotenkin pysyä tässä "taide aiheessa".
yllätykseksenne mulla on taas ollut vähän kriisiä- se on sellanen aihe mikä ilmeisesti kulkee käsikädessä mun ammatinvalinnan kanssa- mut nyt taas rupee helpottamaan. elämä on ollut niin työn ja remontin täyteistä että missään ei ole ollut rauhaa. mua ei oo tehty näin ressaavaan elämään. mulle sopis parhaiten kerrostalo vuokrakaksio, jossa ongelmien sattuessa vois soittaa isännöitsijälle. mutta sensijaan menenkin paniikkiin kun en osaa itse ja hätyytän herra j:tä korjaamaan viat. mutta nyt tämä hirveä keittiönlaajennus ja uusi eteinen projekti on enään vähäistä pintamaalaamista ja sisustamista vaille valmis.ja ihan varmasti teen sitten valmiista kodista tänne postauksen niin että muututte kateudesta vihreiksi!
kiire kahden työn välillä ja sairastelut koko syksyn ajan tekivät sen, että en taas kerennyt työhuoneelle kolmeen viikkoon. toisaalta se oli hyvä koska oli aikaa ajatuksille. aiemmin ehkä mietin, että pitää tehdä taidetta ja PALJON. siinä kävi sitten niin, että tein vähän kuin pakolla enkä ollut tyytyväinen tuloksiin. ajattelin että määrä korvaa laadun. nyt onneksi  ymmärsin, että uusi teokseni voi olla suppeampi ja näin onnistuneempi kun jokaisen kuvan takana on pidempi harkinta-aika. olen löytänyt ns rauhan tulevan näyttelyni suhteen. uskon, että se valmistuu ilman, että mun pitäis olla työhuoneella kaikki päivät kun en ole palkkatöissä. eikä rahaakaan tarvitse lainata äidiltä ensi vuoden näyttelykuluihin kun alfred kordelin antoi mulle niihin apurahan!
tuntuu, kuin olisin pullonkaulassa työtilanteeni suhteen. selkäni ei kestä näitä kauppahommia ja tilausten purkuja. mutta mitä voin tehdä? en voi irtisanoutua koska en saisi mistään rahaa (kelan kohtuuton karenssi) ja sairaslomailusta on kauhean huono omatunto. yritän muistaa, että työnantaja on ottanut riskin perustaessaan yrityksen ja palkatessaan minut eikä minun tulisi murehtia yrityksen raha-asioita. tuntuu myös älyttömältä, että olen ammattitaiteilija ja joudun tekemään hanttihommia ja ne vielä tuhoavat selkääni entisestään... ihanan ammattini huonot puolet (=taiteella en tienaa).
tulevan näyttelyni lisäksi aloitin uuden taideprojektin. toisen koirani kuoltua vuosi sitten tajusin, kuinka yllättäen kuolema voi tulla. minulla on vielä yksi koira, tiina 12v, ja kuolemanpelon innoittamana otan minusta ja tiinasta yhteiskuvan kännykkäkameralla jokapvä. viimeisessä kuvassa sitten olen yksin kun tiina on kuollut. olen kuvannut nyt noin kuukauden ja toivon että kuvia tulee vielä paljon lisää. teoksen työnimi on "viimeinen paras ystäväni", koska en aio enään ottaa "uutta eläintä", ainoastaan jonkun hylätyn/kodittoman.