kirjaimia

tänään tein nimikirjaimia näyttelyyn. yritin löytää tarraa jossa olisi sellainen pinta, johon voisi piirtää puuväreillä, ei löytynyt. ostin liimapintaista kapalevyä josta leikkasin kirjaimet ja sitten liimasin siihen puuväreillä väritetyn paperin. kirjaimista tulikin hienommat kun niissä on nyt kolmiulotteisuutta. huomenna pitää vielä jatkaa yhden sanan verran.
viime viikko oli ihan kamalan tuskaisa: apuraha- ja näyttelyhakemuksia tehdessä. aina kun joudun tekemisiin tekniikan kanssa joudun ongelmiin. otin uudesta teoksestani kuvan ja tietokoneen näytöllä se näytti hyvältä, tulostettaessa se ei kuitenkaan toistanut puuvärin jälkeä yhtään niinkuin piti. lopulta sain ammattilaisen kuvaamaan teoksen mutta aluksi senkään tulostettu versio ei ollut hyvä! totesin ettei se riitä, että tekee hienoja töitä jos niistä ei ole ammattimaisia kuvia. mielestäni hyvä hakemus paskoilla kuvilla on huonompi vaihtoehto kuin hakemus ilman kuvia. no, onneksi lopulta onnistuin ja olen hakemukseen tyytyväinen. ja kiitosta taas äidille taloudellisesta tuesta tulostemusteisiin! <3
nyt särkee päätä ja tuntuu että olisi ollut enemmänkin sanottavaa... hmm. yksi syy tämän blogiin pitämiseen on jakaa taiteilijan iloja ja suruja ja ehkä niin helpottaa muita samassa tilanteessa olevia. sitä kun usein tulee sellainen olo että on yksin ongelmiensa kanssa! haluan myös kertoa miten asioita teen. sunnuntaina kirjoitin tulevaan täydelliseen ympyrään, tampereen taiteilijaseuran lehteen, jutun taiteilijasta ja mediasta. kai kiviranta sitä vielä onneksi korjailee (kain kanssa ollaan tutustuttu joskus 4 vuotta sitten niin että liftasin hänen kyytiinsä. olin matkalla helsinkiin naistenbileisiin myymään sarjakuviani. liftimatkoilla olen aina tavannut hauskoja ihmisiä!). en oikein osannut pysyä aiheessa ohjeiden mukaisesti (kun oon vaan niin huono ottamaan ohjeita vastaan!), mutta olin ainakin just minä sitä kirjoittaessa. lehteä saa ilmaiseksi ainakin mältinrannasta- että sieltä vaan sit hakemaan!
tässä työssä on vaan usein niin yksin. miettii tän kaiken järjettömyyttä. että miksi tuhlaan aikaani tällaiseen josta en saa edes rahaa. no nyt on kuitenkin menossa hyvä kausi ja olen onnellinen, tänään noiden kirjainten ansiosta :) tällä viikolla on tapahtunut toinenkin iloinen (ammattiin liittyvä) asia: kulttuuritoimittaja maila katriina tuominen soitti ja pyysi haastattelua aamulehden kulttuurisivuille. siis aamulehden kulttuurisivuthan on mitä on ja siellä ollaan tekemässä kuulemma joitakin uudistuksia. aluksi he esittelevät kolme tamperelaista "nuorta, idearikasta ja mielenkiintoista" taiteilijaa: minut, kaija pavun ja tuomo rosenlundin. huomenna on haastattelu. olin kyllä niin ihanaa että joku ihminen, jota en tunne, soittaa ja kertoo kuinka rakastaa mun taidetta! <3 tässä yksi hyvin tärkeä syy olla tässä ammatissa!

juliste ja äiti

kipeilen kotona ja päiväkin kotona TEKEE MUT HULLUKSI! tein ton julisteen nyt niin voin sit kokea itseni muka tärkeäksi. onhan tuohon näyttelyyn vielä matkaa mutta se on kyl mun päässä kokoajan. tänään oon myös tuskaillut teoskuljetusten kanssa. pitikin hakee siihen skjl:n näyttelyyn isolla työllä. tarkotus oli mennä ripustamaan helsingin näyttelyä henkilöautolla (ihan tarkotuksella teen installaation johon ei tarvi pakettiautoa!) mut sitten tulikin tieto että skjl:n teos tulee kuljettaa järvenpään taidemuseoon samana pvänä. no, pitää siis ottaa peräkärry kun sellasen saan lainaan. ja mähän en mitään peräkärryä tuolla kuljeta. etenkään helsingin keskustassa! onneks kämppis lähtee kuskiksi ja yksi murhe on poissa. suurin osa kyllä taiteilijana olemisesta on kurjuutta. surua, kun ei saa apurahaa tai näyttelyä. mut vittu köyhyys on pahin! tili on minuksella kun painatin flyerit ja ostin 100 postimerkkiä ja kirjekuoret. olisi kivaa saada joskus elämässään rahaa säästöön esim jotakin matkaa ajatellen, mutta ei, kaikki ns. ylimääränen menee näyttelykustannuksiin. oon 30vee ja ilman mun äitiä mulla ei ois mitään: ei koiria, kotia tai mahdollisuutta olla taiteilija. aina kun tulee jotakin ylimäärästä soi äidin puhelin ja kysyn alistuneena rahaa. nytkin joku turha koirien rokotus maksaa 80e ja auto pitää viedä huoltoon (jonka kaikki muut kustannukset äiti maksaa paitsi bensan). ei vaan voi mitään että taide on ekana- sen ehdoilla mennään. kerran yks ala-aste kamu kysyi että eihän sulla ainakaan huolta rahasta ole kun kokoajan on näyttelyitä ja näkyvyyttä. mutta ei-taiteilija, "oikeita" töitä tekevä ihminen, ei ole siitä tietonen että taiteilija maksaa kaiken itse. kamu oli ihan ihmeissään siitä että olen joutunut maksaa galleriasta vuokraa ja vielä ensin saanut näyttelyajan sinne kymmenien hakemusten joukosta. ja jos apurahaa joskus sais niin se ois mulle lottovoitto vaikka sekin on ihan alhasin palkka. mulla jää laskujen jälkeen käteen kuussa n. 40e. en käytä alkoholia enkä polta tupakkaa. ja sit dyykkaaminen on multa näköjään kielletty kun vakipaikkaan tuli uudet roskikset joihin ei pääse. itkettää ne kaikki leivät ja vihannekset jotka ei pääse ihmisen masuun. taiteilijoiden elossa pätee se laki, että vaikka koko suomi tietäis sut sä voit olla aivan rutiköyhä!
mut nyt menen saunaan joka on äitini ostaman talon alakerrassa ja josta koituvat sähkölaskut äitini maksaa! kiitos äiti <3
p.s shampoon ostin ihan omilla rahoilla!

mun- ei kenenkään muun

Näyttely lähestyy hurjaa vauhtia. luulin ettei tulisi yhtään kiirus, mutta vähän taitaa tulla. pamahdin kipeäksi! onneksi kotona voi tehdä kipeily asioita kuten lähettää flyerit painoon ja päivittää blogia :) musta tuntuu että oon elänyt jossakin sumussa viimeiset viikot, sydänsurut tekee sellaista! nyt alkaa kyllä jo mennä paremmin. viime viikolla ravasin kokoajan paikasta toiseen mutta mielestäni en saanut mitään tehtyä. se ravaaminen tapahtuikin kai sitten vain pääni sisällä. työhuoneella olin vain 4 tuntia koko viikon aikana. sekin meni siihen että seisoin teoksen edessä ja mietin mitä kohtia tulisi nostaa esille enemmän. onneksi perjantaina juttelin työhuonekamuni sebastianin kanssa ja hän antoi hyviä vinkkejä! toisaalta siitä tuli pienet kouluaika fläsärit ja pikku ahdistus, mutta en antanut menneisyyden huijata mua. koulussa oli liikaa muita, jotka tunkeilivat mun ideoihin niitä yrittäen muuttaa. se on kai ihan perus kritiikkiä mut mä en tykkää siitä! :) muutenkin toi koko sana kritiikki on mulle aika outo. tilanteet, joissa koin saavani rakentavaa/minua eteenpäin vievää krittiikkiä ovat hyvin vähissä kouluajoilta. paras anti tuli katja tukiaiselta vikana vuonna. avauduin hänelle koulumme puutteista (ja joo tiedän, kaikkialla on puutteensa mutta kyllä avautua täytyy etenkin vikana vuonna jollon valmistuu ja kaikki tuntuu olevan ihan perseestä). katja sanoi: älä välitä muista, teet omaa juttua, se on parasta juttua! ja niimpäs onkin!
tänään sain tietää, että teokseni valittiin suomen kuvataidejärjestöjen liiton 2010 vuosinäyttelyyn järvenpään taidemuseoon. se on mukava juttu! skjl ei koskaan petä mun luottamusta, tää taitaa olla heidän 4. näyttely johon mut valitaan- eli kaikki joihin oon hakenut. rakastan skjl:ää, katja tukiaista, mun koiria ja tietty äitiä, isiii ja siskooo. <3<3<3<3<3 ja jos nyt lukija miettii mitä tää mun henkilökohtanen rakastaminen tähän liittyy niin todellakin! koska mun taidehan on omaelämäkerrallista hömppää. ainiin tuli mieleen et yks ope koulussa sanoi kerran että häntä ei vois vähempää kiinnostaa meidän henkilökohtaisuudet taiteessa. voin sanoa että ekan vuoden opiskelijana tuo ei ollut mukavaa kuultavaa. kun mun koko taide perustuu sille. nyt sit saatte sanoo ihan mitä vaan koska rakastan työtäni ja olen aina oikeassa mitä tähän juttuun tuleee!
nyt meen kirjottaan lehdistötiedotetta. ihanaaa! (ihan oikeesti)
<3, nti s

Nostalgia is not dead!

Sanni vieraili piirustuksessaan: avasi puuväri verhot, nukkui puuväri sängyssä, imuroi puuväri maton, suuteli puuväri poikaa. tunsi, kuinka kylmä puuväri patteri oli.

piirustus on kasvoja ja muutamaa viimeistelyä vaille valmis. hyvä niin. on ollut henkisesti ehkä rankin duuni mitä oon tehnyt. kyynel.