Marko & Veikko tietää

alkuviikosta ihana marko kirjotti hesarissa näin:

ja jipii! sain aamulla viestin että mun eläimet on hesarissa. tuli niiiin onnellinen olo! suuri toive oli, että hesari huomioisi näyttelyä. ja sitten teksti oli vielä niin kiva. tuntuu oudolta, että musta, maailman huonoimmasta ja epäitsevarmoimmasta ihmisestä on tullut näin hyvä ja rohkea. vieläkin pelottaa sitä sanoa ääneen että olen lahjakas. pikkuhiljaa voisin lopettaa omien saavutusteni vähättelemisen ja uskoa, ettei taaskaan ollut kyseessä hyvä tuuri.

tänään on ollut muutenkin ihana päivä! aamulla käytiin kaupassa tiinan ja nupun kanssa, aurinko lämmitti. kotona jyri keräsi pihalta nokkosia ja teki parasta nokkoskeittoa. sitten syötiin jäätelöä vintillä ja pihalla. koko päivän valmistelin itseäni sara hildenin kuvataidelaisten lopputyö kritiikkiin. tässä on ollut mulle kasvunpaikka. yleensä mun mielipide teoksista on ollut joko "paska" tai "helvetin hyvä", se joka jää väliin unohtuu. nuorille pitää olla kiltti ja kannnustava ja mielestäni onnistuin siinä ihan hyvin. välillä on niin tyhmä olo, kun ei keksi mitään sanottavaa. mutta jos ei keksi niin ei keksi ja sekin on ok!