Juho-serkku

Mulla on serkku. se on juho-serkku. täällä on sen blogi. kolme päivää sitten aloitin juhon tulevan runokirjan kuvituksen. ihanaa ja pelottavaa aloittaa uusi projekti. ja vielä sellainen jossa pitää oikeesti ajatellakin. viimeiset vuodet olen kopioinut. ainoa asia mitä mun on pitänyt päättää on et mitä kopioin ja sit seuraavat kuukaudet on ollut vaan toisen kuvan siirtämistä käden ja kynän avulla paperille. helppoa. mun työpöydällä ei ookkaan enään vaan puuvärejä, terotinta ja kumia. nyt siinä on puuvärit, akvarellit, tussit, eläinkirjat, kasvikirjat, kiiltokuvia, sakset, liima, erilaisia papereita ja 114 sivua runoja.

kun 1,5v sitte aloitin karhumaurin levyn kansi projektin, olin ahdistunut ja epävarma. ja niin oon ollut nyttenkin. onneksi olin päättänyt että heinäkuun työstän juholle kuvia joten oli pakko aloittaa. ja alottaminen on se vaikein juttu. harmillista on, että jokapäivä pitää aloittaa! :) mutta työskentelyn aikana oon kyllä tosi onnellinen ja innostunut koska teen jotain niin erilaista mihin oon tottunut. on kivaa yllättää itsensä ja toisaalta myös voittaa se jokapäiväinen aloittamisen pelko. ihmeellistä on myös se että ainakin kolme kertaa päivässä oon tosi tyytyväinen ja sitten kyseenalaistan kaiken ja mietin, pystyvätkö lukijat löytämään kuvista sen mitä sanoissa on. sekin että näkee kuvan mielessään jonkinlaisena ja lopputulos ei olekaan sitä kun ei osaakkaan, on huonompi mitä luuli! ensinnäkin kuvat tulevat kirjaan mustavalkoisina ja rakastan värejä! enkä tiedä miten ne sitten toimivat ilman värejä. onneksi kansi saa olla värillinen.

juho kyllä sanoi mulle että älä ota tätä tilaustyönä. (tilaustyötä tehdessä miettii aina mitä se tilajaa haluu, pettyykö se muhun, pilaanko sen projektin?), vaan tee ihan mitä itselle tulee mieleen. ja niin nyt olenkin päättänyt että takerrun runojen sanoihin ja sekoittelen niitä keskenään. niin että mikään ei liity mihinkään ja kuitenkin kaikki kaikkeen. mun päätä särkee varmaan koko tän projektin ajan kun joudun käyttämään aivojani. se on rankkaa se! sanojen ja kuvien takku aivoissa. mut silti ihana juttu! joka päivä huomaan olevani hitusen rohkeampi. ja koitan muistaa että voin luottaa itseeni.

ja päivässä ei saa tehdä liikaa. yksi kuva riittää. siis sellainen johon on tyytyväinen. tähän loppuun viel sanon et lukekaa juhon 2011 ilmestynyt kirja "muovin kukkia", löytyy kirjakaupoista! helvetin hyvä!