Suomineito

Sain yllätyksekseni kivan kuvitushomman: selkokuva heidän projektiin.

on ollut suurta surua elämässä kun nuppu-koira nukkui pois. nyt rupee jo arki tuntumaan normaalilta ilman häntä. onneksi on vielä tiina-koira hoidettavana tyyppinä.
elämä tuntuu kivalta. olen päässyt kauheasta stressikierteestä pois. syy voi olla se, etten hakenut yksityisnäyttelyaikaa ensi vuodelle: ei ole siis mitään tiukkaa aikataulua. päivät täyttyvät kuvitushommista ja erilaisista tilaustöistä. minulta on tilattu pari ex-libristä ja tänään ajattelin keskittyä niistä toiseen. kaverille saan suunnitella tatuoinnin ja sekin muhii päässä. sen aloittaminen on pelottavaa: että osaanko tehdä tarpeeksi hienoa? ja siskolle haluan tehdä muotokuvan apsusta (siskon lapsuuden lempilelu). ja ainiin! muutaman maalauksen haluan tehdä tampereen taiteilijaseuran joulumyyjäisiin. että joo,joo, hommaa on! mut nää on kaikki kivoja hommia ja kukaan ei kuole vaikka en kaikkee tekiskään tämän vuoden puolella.
olen myös päässyt jatkamaan suurta puuväripiirrosta. sen työstö olikin tauolla muutaman kuukauden, kun tuntui, ettei kroppa kestä sitä. selkä on ollut huonona! se on kipeä nykyään kokoajan. joten seisten piirtäminen ilman tukea kyynärpäälle ei vaan toimi! mutta keksin ratkaisun tähän ongelmaan tekemällä pöydän äärellä pieniä osia ja sitten liimaan ne isoon teokseen. kuvaan syntyy näin mielenkiintoista dynamiikkaa. tässäkin on yksi ongelma: jopa istuminen on nykyään sellälle liian rankkaa. pitäisi varmaan ostaa joku super työtuoli. en vaan tiedä millainen?
kuvassa teosta tehty 130 tuntia. kooltaan tää on 3m levee ja 2,5m korkee. tää on tosi yksityiskohtanen,  kirjahyllystä näkee mitä kirjoja siel on.