ihminen ja monta kirosanaa

kämppikseni antaa minulle kesätöihin läksyjä: minun tulee piirtää hänen minulle antama kuva. näin valmistaudun samalla ensi kuussa alkavaan työhuonerupeamaan. tähän tekstiin voisin aina lisätä niitä kuvia. tosiaan työt kestää enään viisi päivää... tätä kuvaa piirtäessä kohtasin pelkoni kolmesti, koska kuvassa on kolme ihmistä! pelkään ihmisen piirtämistä tai ehkä enemmänkin ihon. tulee helposti sellanen tunnelma että piirtämälläni tyypillä on pari astetta liian tummaa peitevoidetta koko vartalossa. cool! eläimiä piirtäessä en pelkää yhtään. olen yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu? ehkä muotokuvien piirtäminen on aina ollut niin arvostettua. ja jos vaikka piirtää kaverin kuvaa pelkää että tekee hänestä ruman. huomaan ihoa tehdessäni, että teen tosi herkkää jälkeä, en niinkuin ihavaan mitä muuta piirtäessä: teen tummaa ja painan ja uskallan.
piirtämis pelkoja. meillä töissä käy paljon taiteen harrastajia (olen siis myyjänä taidetarvikeliikkeessä). aisakkaat aina selittelevät että "minä vaan harrastan, en oikeesti osaa. mä nyt vaan teen tällaisia". ja ehkä ne piirrokset/maalaukset on munkin mielestä ihan kauheeta paskaa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. taiteen tekemisessä itselle sen tuottama ilo on suurin juttu! paitsi sit kun on tulossa näyttely vihaa tekemistä kun deadlinet lähestyy ja haluis vaan laiskotella. ja kun on tehnyt työn ilolla on työ onnistunut. niinkuin nyt tämäkin jonka kohta näet.
mun siskon tyttö sanoi pari vuotta sitten, ollessaan 6-vuotias että on huono piirtämään kun värittää viivan yli. siis mitä vittua? niille tarhassa on sanottu että ei saa värittää viivan yli- ja sit kun joku ei osaa olla tarkka se ajattelee lopunelämäänsä olevansa just siinä jutussa paska. ihanniinku mä olin lapsena kankea ja kömpelö ja sit ajattelin viel 5v sit et oon täysin epäliikunnallinen. tai ne paskat tiimarin vesivärit ja muoviset siveltimet joiden vuoksi aiheutuu iänikuiset traumat vesivärejä kohtaan. vasta 24-vuotiaana sain hyvät värit ja siveltimet ja rakastuin niihin! meilläkin töissä käy äitejä jotka kysyy onko lapsille taidetarvikevälineitä (eli paskoja tiimari välineitä)? sit selitän että lapsellekin kuuluu ostaa nää vähän paremmat materiaalit että siitä tekemisestä jää hyvä mieli. vielkin karvat nousee pystyyn kun muistelee kuinka kakka-siveltimellä hinkkas kakka-vesivärinappia ja väriä ei irronnut ja jos irtos (vähän) niin kaikki siveltimen karvat irtos! MUR!
Akvarelli puuvärit, koko 25cm x 15cm
Puuvärit, 38cm x 41 cm
Tätä tein kahtena työpäivänä koska se on vähän suurempi. äiti saa tämän lahjaksi.