talvella

Jo elokuusta saakka minulla on ollut sellainen olo ,että urani olisi jotenkin ohi. että huipulla on käyty ja tuullut on. siinä se. ja nyt mä olen vaan mielenterveysongelmainen kassatäti. ihmeellisiä ajatuksia ja epävarmuutta, enkä ole ainoa. monet taiteilijat, joiden kanssa olen jutellut, kokevat usein näyttelyn jälkeen samankaltaisesti. että nyt mut unohdetaan ja enään en pysty tekemään mitään mielenkiintoista. huomenna ne puhuu vaan liisa liisasesta eikä ees muista että mäkin tein ton ja ton hienon jutun!
mutta enään mun ura ei olekaan ohi, kun sain eilen tietää että taas ensi kesänä on yksityisnäyttely. olen siitä niiiiin onnellinen! eikä tässä ole mitään ihmeellistä: kyllähän kukavain masentuu jos jää työttömäksi. ei se riitä että vaan piirtää/leipoo/ompelee jos kukaan ei saa katsoa/syödä/pukea niitä. ja hitto mä olen tehnyt paljon noita kassatöitä, ja tilaustöitä. viimeiset kolme viikkoa aamusta iltaan työhuoneelta kassalle. mutta ei ne tarjoa mulle samanlaista onnen/merkityksellisyyden tunnetta kuin oma näyttely. oih! on taas ihanaa olla taiteilija!
ja kuvia meidän tämäntalvisista my little pet myyjäisistä:










ja tässä muutamat tilauskorut: