tulin tänne berliiniin toissapäivänä. matkalaukku on yhä kateissa. mentiin eilen antin avajaisiin freies museumiin. siellä oli hyvää ruokaa. perunoita. sen jälkeen mentiin sellaiseen transubaariin, jossa ei kyllä ollut yhtään transua (ehkä yksi). mutta rakastin sitä baaria. siellä oli seinällä sellainen kangas, jossa pikkupoika istui olohuoneen lattialla lukemassa kirjaa, leijona takanaan. otin siitä kuvan ja mietin, että rupean maalariksi koska haluan maalata sen. mutta pikkupojan tilalle laittaisin pikku-rudiardin.
join lasin viiniä ja olin ihan humalassa. seurasta lähinnä. nti m:stä. me muisteltiin kuinka noloja oltiin 15v. sitten. luettiin esimerkiksi itse kirjoittamiamme runoja helsingin rautatieasemalla. musta piti silloin tulla lastentarhan opettaja joka kirjoittaa runoja. kaikki oli siis mahdollista! me oltiin enemmän erilaisia kun kukaan muu! m ymmärsi vaan mua ja mä vaan m:ää.
oi ihana nuoruus!
minun ympärilläni pyörivät kaksi miestä. ne oli tietenkin liian tavallisia meille, niin erikoisille. mut ne kusettikin mua, ne varasti mun rahat ja kännykän. lompakko oli tyhjänä mun takin taskussa, joka oli tuolinnojalla. onneksi lattialta löytyi kaikki paperit. mut silti itkin hartaasti! hartaammin kuin silloin 15-vuotiaana asemalla. baarimikko, joka oli lynchin leffan hahmo, lohdutti.
tänään todellakin rupesin maalariksi. ensimmäinen masterpeace tehty berliinissä, kreuzbergissa, lähes alastomana nti m:n lukaalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti