epävarma

mun päätökset ei oo koskaan päätöksiä. nyt taas tuntuukin siltä, että tammikuun näyttelystä tulee soppa. en pysty keskittymään yhteen suureen kokonaisuuteen, koska ahdistun niin helpolla. mulla on oltava jotain muutakin jonne hypätä pois. eli toiset ideat ja tekniikat. mähän olen "inhonnut" maalaamista aina, koska se on niin vaikeeta. ja mun keskittymiskyky ei jaksa sekotella väreistä erilaisia sävyjä. piirtäessä voi vaan hinkata eri värejä päällekkäin- se on niin nopeeta ja helppookin-  eikä kaikki vaatteet mee ihan sotkuun. oon kyllä oppinut taas käyttämään maalausessua mutta vieläkin voin lähteä työhuoneelle joku kallis lempivaate päällä. mietin vaan, että miksi mä taas maalaan kun oon siinä niin epävarma ja surkea?  tuntuu että mun kuvastokin on aivan teiniä (vaikka jyri muistuttikin mua kivasti, että nää muistot joita paitoihin teen on siltä ajalta kun olin teini). jos onnistun se on tuuria ja sitten kun en onnistu lamaannun totaalisesti. jos maalaan tietyn koiran ja se sitten epäonnistuu en voi enään yrittää maalata sitä uudelleen, vaan siirryn uuteen kuvaan. mun taidemaailmassa ei ole epäonnistumisia ja luonnoksia. on onnistuttava kerralla.

tässä muutamia uusia yksityiskohtia teoksestani "matkamuisto":

tätä kuvaa tehdessä oli surulllinen olo, koska kuvan koira on mitä ilmeisimmin jo kuollut. tapasin hänet vuonna 2005.

Tässä kuvassa istutaan tomin kanssa jossakin päin amerikkaa. tähän paitaan väri imeytyi kivasti. jotkut paitamatskut on hankalia maalattavia.

tämä kuva kertoo vuodesta 1998. tutustuin tomiin, istuimme hänen autossaan ja kuuntelimme princeä. tässä paidassa on ilo! koska kokeilin ekaa kertaa kangastusseja! 

tää ei oo valmis, ihan vaan luonnos. työskentelin eilen yhden paidan kimpussa 7 tuntia ja se meni totaalisen pilalle. leikkasin paidasta onnistuneet kohdat irti ja sain uuden idean, et alan tekeen paitoihin ompelemalla kollaasia. onneks epäonnistuminen toi uusia idiksiä!