Loppu

olen valvomassa viimeistä päivää näyttelyäni jätkä huutosaaressa. aivan ihana galleria, tilaisa ja valoisa, sopiva töilleni. olo on tosi haikea, 15 päivää on lyhyt ja nopea aika. varsinkin kun mietin, kuinka paljon olen antanut itsestäni tämän valmisteluun. olo on myös turhautunut: hesari ei kirjoittanut tästä. onneksi sentään menoista oli tämä näyttely nostettu kuvalla ja pienellä esittelyllä esille. olen sympaattinen piirtäjä, kirjoittavat.

täällä kävi galleriakierrosryhmä. 12 ihmistä ja opas. oli hauska salakuunnella kun opas kertoi minusta ja teoksistani. toistesta suuresta piirroksestani, ikkuna pohjoiseen 2, hän sanoi "hevarin huone". meinas lentää kahvit näppiksille. lopuksi joku kysyi onko kukaan taiteilijoista paikalla ja ilmiannoin itseni. sain kertoa teoksistani ja työskentelystäni. ihmiset kyselivät paljon ja oli mukavaa.

kielot ovat kuihtuneet. mäkin olen varmaan kuin tää kielo, niin väsynyt. ei tunnu löytyvän voimia edes purkuun ja auton pakkaamiseen, tampereelle ajoon ja auton tyhjäämiseen.

onneksi ei sada, ihmisiä käy enemmän kuin alkuviikosta, mutta perille vois löytää useemmatkin. marko löysi ja toi kirsikoita.

taas pyörittelen kysymystä: oliko tän arvosta? sen arvosta, että mun sydän sykkii yhä liian nopeeta, kurkkua kuristaa, hermot ei kestä. olisi nyt edes se hesari kirjottanut! olispa joku museo ostanut jotain kokoelmiinsa! olispa joku löytänyt minut täältä, napannut helmen itselleen! kutsunut pitämään näyttelyä jonnekin meren toiselle puolelle. mutta koska mitään tuollaista ei tapahdu, saa olla onnellinen siitä, että yksi ihminen sanoi: älä lopeta, sä oot helvetin hyvä. ja siitä, että mä todella rakastan tätä ammattia, kaikesta huolimatta.

Huuto Jätkäsaari // Matkamuisto // 29.5-15.6.2014

123 tuntia ja tulevaisuus

olen pitkästä aikaa helpottunut. rupee tuntumaan siltä, että teos valmistuu näyttelyyn. eniten viimeisten viikkojen aikana olen pelännyt sitä, että saan peitettyä paperista valkoiset kohdat, mutta ettei aikaa jää viimeistelyyn. silloin veisin näyttelyyn keskeneräisen teoksen ja olen miettinyt olisinko silloin epäammattimainen? ihan tyhmiähän tällaiset ajatukset ovat, koska ilman eräpäivää en kuitenkaan osaisi lopettaa mitään. tällä toteamuksella kaikki teokseni ovat keskeneräisiä.

olen ollut totaalisen uupunut ja nurkkaan työnnetty. ihminen tulee oikeasti hulluksi jos vapaapäiviä ei ole. olen pitänyt kaksi vapaata viimeisen viiden viikon aikana (ja näinäkin tuntenut huonoa omaatuntoa). olen herännyt sydämentykytykseen ja itkuun, on ollut sellainen olo, että haluan luovuttaa! mutta kyllä mulla on sellanen tarmo ja luonne että teen kaiken aina vastuullisesti loppuun. nyt vaan kävi mielessä että tuunko hulluksi ja kaikki loppuu seinään? mutta sitten sain energiaa siitä, että kerkiänkin. tämäkin auttoi:

omituista kuinka tekemöttämien asioiden kirjoittaminen auttaa, kun näkee sen mikä puuttuu. Nyt olen jo vetänyt tuosta yli kaksi päivää, lattian, kirjahyllyn ja penkkien tummennuksen.  nyt on aikaa vielä 7 päivää. tässä tämänhetkinen tulos 123 tuntia. koko 2,3m x 3m

Kunhan ripustus on ohi ja yhden kesäkuisen ryhämänäyttelyn vaatimat työt tehty, muuttuu mun elämä. mulla on lupaus tulevaisuudelle: kaksi vapaapäivää viikossa, palkkatöiden loppuminen 1.9, hetkeen keskittyminen, oma aika ja mietiskely. opettelen rakastamaan itseäni niin, että voin sanoa olevani kiva tyyppi! kun on ollut syvällä jonkinasteisessa burnoutissa ja mielen valtaa ahdistus ja väsymys alkaa myös näkemään itsensä pahana ja huonona ihmisenä. kun on väsynyt alkaa ihmiset ärsyttämään ja täyttää ajatuksena negatiivilla jutuilla kuten kateus ja viha ja ne vaan kasvaa ja loppua ei näy. mut nyt, nyt mä keskityn taas ilosiin juttuihin ja jaksan sen voimalla tän kuun loppuun- yhä kyllä ilman niitä vapaita.

elokuuta odottaessa

väsyttää. olen kyllästynyt. lopen kyllästynyt siihen, että on niin kiire. ettei ole aikaa nähdä ystäviä ilman, että etsii kahta viikkoa aikaisemmin vapaan tunnin kalenterista. olen väsynyt siihen, että oon ollut ihan puolikuntonen jo yli vuoden. syön d-vitamiinia, magnesiumia, rautaa, sinkkiä, maitohappobakteereja, beetä jokapäivä ja syön terveellisesti (paitsi liikaa sokeria!) noilla ropeilla ei pitäis olla kipee. kunto on hyvä (tai ainakin oli kun enhän mä enään voi ees liikkua). en käytä alkoholia, nukun yöni hyvin, vatsa toimii.
seuraavassa kuvassa unelmani:

jotkut vihjailee, että teen liikaa töitä. ja tottahan se on. toukokuun loppuun saakka mulla on maks yksi vapaapvä vkossa. on niin kiire tulevan näyttelyn kanssa. jos mun ei pitäisi käydä 3pvää/vko palkkatöissä tilanne ois ihan eri. kerkeisin pitään laiskottelupäiviä. aluksi mietin, että se on mun oma valinta, että miksi päätän tehdä uuden teoksen näyttelyyni? voisin olla tekemättäkin! asiaa mietittyäni en kuitenkaan voisi. yhteiskunta pakottaa mut olemaan töissä joka ei vastaa mun koulutusta, senkö takia mun tulis olla harjottamatta mun oikeaa ammattiani ja intohimoani? jos tekisin taidetta vaan yhden pvän vkosta, en kokisi olevani kunnianhimoinen ja saisin tehtyä vuodessa jonkun yhden rupisen työn. tässä ammatissa ei pärjää jos ei ole todella ahkera. työhuoneelle meneminenkään ei ole aina helppoa. ei sillon kun on puolikuntonen, selkävammanen ja VÄSYNYT. mut aina kun on palkkatöistä vapaa pvä on mentävä ja sit vaan purtava hammasta ja piirrettävä. kyseessä ei ole aina mikään ihana leikkikenttä, vaan taiteilijana oleminen on rankkaa duunia. ja kaiken tän päälle hakemusten väännöt ja kuittien laskemiset vaikka niistäkin hommista on aivan pihalla! opetettiinhan meillä koulussa verotusta yks kokonainen päivä.
kiitos kelalle tai työkkärille kahden vuoden laittomasta karenssista, jonka takia oon ollut kahden duunin helvetissä kohta kaks vuotta.voin kertoa, että ihan tää yks ammattikin riittäis!
JA KIITOS suomen kulttuurirahasto, alfred kordelinin säätiö ja taiteen edistämiskeskus näyttelyideni ja ideoideni tukemisesta! mä tiedän nyt, ahkeruus palkitaan!

elokuussa lopetan palkkatyöt ja saan olla vaan työhuoneella. se on parasta! nyt siellä näyttää tältä:

koirat

Nyt mulla ei kyllä ole mielessäni paljoa muuta kuin tämä:

mutta sitä ennen makoilen vielä kotona kuumeessa ja kirjoittelen pieniä kirjeitä sukulaisilleni. en ressaa viimeistelemättömiä töitäni, koska kukaan muu ei katso niitä niin tarkkaan kun mä itse. neljä apurahahakemustakin tulisi tehdä vielä tämän vkon puolella. koska maanantaina alkaa työt ja sitten heti keskiviikkona ripustus. kaikki järjestyy ja se on mahtava tunne! unelmoin myös viron kulkukoirista: jos joku niistä päätyisi meille? yhdellä ehdokkaalla oli sydänmato ja toisen haluaa joku muukin. mutta kyllä sieltä vielä joku ihanuus meille kuuluu. tulevat apurahahakemuksetkin liittyvät katukoiriin. 

swan lake

Aika paljon tullut kipeiltyä selän takia. ois pitänyt lomailla jo aiemmin, mut on niin kova työmoraali. kostautui. tänään määrättiin koko viikoksi sairaslomaa.

kävin lounaalla gopalissa ja näin sattumalta vanhaa tuttua. ja hei! mä olin vitsikäs, en vaivaantunut, sellainen kun nuorena. musta tuntuu, et oon ollut takakiree akka viimeisen vuoden (tai viis) liiasta työstä. muistan, kun exä kerran sanoi (tai on niit ollut useampiakin sanojia) et oon hauskin tyttö mitä se on tavannut. mut siis, sellanen omituinen rentoutumisen hetki siinä lautasen äärellä.

pelkään katkeroitumista. olen jo tosi katkeroitunut. oon ärsyyntynyt jos joku ei tee mitään tai on laiska. kai tunnen kateutta kun en itse pysty siihen. tai jos joku valittaa omaa kiirettään mietin, "sä et tiedä kiireestä mitään lopeta se valittaminen". aikamoinen akka siis!

oon lähiviikkoina haahuillut päämärättömästi kaupungilla, ns pakkolomaillut! ja aina on syntynyt uusia ilostuttavia ideoita tulevan näytelyn suhteen. palaan norjaan vuoteen 86. reissattiin asuntovaunulla mummun ja vaarin kanssa. vaari kuoli muutama vuosi sitten ja mua sattuu käydä mökillä, kun se asuntovaunu on siellä. siellä on pöydällä vieläkin iltasanomat siltä kesältä kun vaari oli siellä viimeisen kerran. jos avaisi kaapin, löytyisi mynthoneita paketti. ostin kirpputorilta vanhoja norja-kortteja, yhdessä on asuntovaunu.

mulla on kotona sellainen posliininen joutsenlamppu. ja joutsenkulho jossa kasvaa kaktus. löysin tänään yhden joutsenkulhon kirpparilta. mietin rumaa ankanpoikasta ja joutsenlampia. sellasia paikkoja joissa ois muka parempi olla. metsän reunalla ois kultasia bambeja. just sellasia joita on matkamuistotauluissa, joita oon keräillyt kirppareilta. tuleva näyttely rupee hahmottumaan. koti ja joitakin paikkoja joissa olin tai haluaisin olla. jotain rumaa ja samalla niin kaunista, unelmointia siitä mitä olisin voinut olla tai kenen kanssa olisin elämäni voinut jakaa. 

I had a dream at 00130gallery

kiitos avajaisvieraille!
tässä kuvia, jotka napsasin tänään kakka-kamerallani.

Tästä mennään sisälle. rakastan tällaisia salaisia gallerioita!

ulko-ovesta vasemmalle tein oleskelunurkkauksen, siellä voi katsella mun portfolioo ja piirtää puuväreillä vieraskirjaan. ruusulamput ja pöytälamppu valaisevat sen.

tässä on itse teos.

seinällä lukee näin.