Aika paljon tullut kipeiltyä selän takia. ois pitänyt lomailla jo aiemmin, mut on niin kova työmoraali. kostautui. tänään määrättiin koko viikoksi sairaslomaa.
kävin lounaalla gopalissa ja näin sattumalta vanhaa tuttua. ja hei! mä olin vitsikäs, en vaivaantunut, sellainen kun nuorena. musta tuntuu, et oon ollut takakiree akka viimeisen vuoden (tai viis) liiasta työstä. muistan, kun exä kerran sanoi (tai on niit ollut useampiakin sanojia) et oon hauskin tyttö mitä se on tavannut. mut siis, sellanen omituinen rentoutumisen hetki siinä lautasen äärellä.
pelkään katkeroitumista. olen jo tosi katkeroitunut. oon ärsyyntynyt jos joku ei tee mitään tai on laiska. kai tunnen kateutta kun en itse pysty siihen. tai jos joku valittaa omaa kiirettään mietin, "sä et tiedä kiireestä mitään lopeta se valittaminen". aikamoinen akka siis!
oon lähiviikkoina haahuillut päämärättömästi kaupungilla, ns pakkolomaillut! ja aina on syntynyt uusia ilostuttavia ideoita tulevan näytelyn suhteen. palaan norjaan vuoteen 86. reissattiin asuntovaunulla mummun ja vaarin kanssa. vaari kuoli muutama vuosi sitten ja mua sattuu käydä mökillä, kun se asuntovaunu on siellä. siellä on pöydällä vieläkin iltasanomat siltä kesältä kun vaari oli siellä viimeisen kerran. jos avaisi kaapin, löytyisi mynthoneita paketti. ostin kirpputorilta vanhoja norja-kortteja, yhdessä on asuntovaunu.
mulla on kotona sellainen posliininen joutsenlamppu. ja joutsenkulho jossa kasvaa kaktus. löysin tänään yhden joutsenkulhon kirpparilta. mietin rumaa ankanpoikasta ja joutsenlampia. sellasia paikkoja joissa ois muka parempi olla. metsän reunalla ois kultasia bambeja. just sellasia joita on matkamuistotauluissa, joita oon keräillyt kirppareilta. tuleva näyttely rupee hahmottumaan. koti ja joitakin paikkoja joissa olin tai haluaisin olla. jotain rumaa ja samalla niin kaunista, unelmointia siitä mitä olisin voinut olla tai kenen kanssa olisin elämäni voinut jakaa.
