elokuuta odottaessa

väsyttää. olen kyllästynyt. lopen kyllästynyt siihen, että on niin kiire. ettei ole aikaa nähdä ystäviä ilman, että etsii kahta viikkoa aikaisemmin vapaan tunnin kalenterista. olen väsynyt siihen, että oon ollut ihan puolikuntonen jo yli vuoden. syön d-vitamiinia, magnesiumia, rautaa, sinkkiä, maitohappobakteereja, beetä jokapäivä ja syön terveellisesti (paitsi liikaa sokeria!) noilla ropeilla ei pitäis olla kipee. kunto on hyvä (tai ainakin oli kun enhän mä enään voi ees liikkua). en käytä alkoholia, nukun yöni hyvin, vatsa toimii.
seuraavassa kuvassa unelmani:

jotkut vihjailee, että teen liikaa töitä. ja tottahan se on. toukokuun loppuun saakka mulla on maks yksi vapaapvä vkossa. on niin kiire tulevan näyttelyn kanssa. jos mun ei pitäisi käydä 3pvää/vko palkkatöissä tilanne ois ihan eri. kerkeisin pitään laiskottelupäiviä. aluksi mietin, että se on mun oma valinta, että miksi päätän tehdä uuden teoksen näyttelyyni? voisin olla tekemättäkin! asiaa mietittyäni en kuitenkaan voisi. yhteiskunta pakottaa mut olemaan töissä joka ei vastaa mun koulutusta, senkö takia mun tulis olla harjottamatta mun oikeaa ammattiani ja intohimoani? jos tekisin taidetta vaan yhden pvän vkosta, en kokisi olevani kunnianhimoinen ja saisin tehtyä vuodessa jonkun yhden rupisen työn. tässä ammatissa ei pärjää jos ei ole todella ahkera. työhuoneelle meneminenkään ei ole aina helppoa. ei sillon kun on puolikuntonen, selkävammanen ja VÄSYNYT. mut aina kun on palkkatöistä vapaa pvä on mentävä ja sit vaan purtava hammasta ja piirrettävä. kyseessä ei ole aina mikään ihana leikkikenttä, vaan taiteilijana oleminen on rankkaa duunia. ja kaiken tän päälle hakemusten väännöt ja kuittien laskemiset vaikka niistäkin hommista on aivan pihalla! opetettiinhan meillä koulussa verotusta yks kokonainen päivä.
kiitos kelalle tai työkkärille kahden vuoden laittomasta karenssista, jonka takia oon ollut kahden duunin helvetissä kohta kaks vuotta.voin kertoa, että ihan tää yks ammattikin riittäis!
JA KIITOS suomen kulttuurirahasto, alfred kordelinin säätiö ja taiteen edistämiskeskus näyttelyideni ja ideoideni tukemisesta! mä tiedän nyt, ahkeruus palkitaan!

elokuussa lopetan palkkatyöt ja saan olla vaan työhuoneella. se on parasta! nyt siellä näyttää tältä:

Ilo

tänään olin taas niin onnellinen päästyäni pitkästä aikaa työhuoneelle. en edes tuntenut kipua piirtäessäni. nyt olen tehnyt suurta piirrosta 26,5 tuntia. ei vieläkään tietoa valmistuuko se toukokuun lopun näyttelyyni. jos lasken kalenteristani päivät joina kerkiän olla työhuoneella ennen ripustuksen alkua, on niitä 29. Jos pystyn piirtämään kerralla n. 4 tuntia on minulla aikaa 116 tuntia. minulle suoduin matemaattisin laskulahjoin tulen siihen tulokseen, että kiire tulee. edellistä suurta piirrosta tein nimittäin 190 tuntia. siinä oli kyllä paljon enemmän yksityiskohtia kuten kirjahylly kirjoineen. joten teroitan kyniäni luottavaisin mielin.

Listaan aina ylös tehdyt tunnit. näin teoksen hinnoittelu on helpompaa ja perustellumpaa.

kävely työhuoneelle ja takaisin kannattaa. näin keho ei ole ihan niin jumissa. matkaa on yhteensä n. 6-7km. riippuen siitä menenkö tylsää suoraa reittiä vai kiertävää hiekkatiereittiä, jolloin hauvat saa juosta vapaina. tiedoksi vielä niille jotka eivät ole kuulleet. meillä on taas kaksi koiraa! katja saapui romaniasta toissa lauantaina. hän on ihanin kulkukoirani ja käyttäytyy paremmin kuin kukaan aiemmista koiristani! 

tässä tämänhetkinen tilanne:

vieläkö olette sitä mieltä, että valmista tulee?

work is hard!

tänään piirsin suureen piirrokseen nämä bambit ja teemu raudaskosken maalauksen. vähän väritin seinää. olen huomannut että paremmin jaksaa kun tekee noin tunnin pikkutarkkaa, sit hetken luonnostelua, sit jotain laajaa tasasta pintaa. ja tietty vähintään kerran tunnissa jumppaa. nyt tein myös sellaisen päätöksen, että alan käymään urheiluhierojalla kerran kuussa. pitää ennaltaehkästä tätä "koko kehon jännetupin tulehdusta". kuitenkin kotiin päästyäni piti nukkua reilu tunti, että päänsärky lähti. tämä siis ei ole valittamista vaan haluan jakaa millaista puuväreillä piirtäminen on! mieleni on korkealla ja nautin yhä tästä tekemisestä. olen kyllä epävarma saanko toukokuuksi valmista (teos on kooltaan 3m x 2,3m). täältä voi käydä katsomassa edellistä samankaltaista projektiani...

                           

50 päivää ilman...

... työhuoneilua. kreisiä kuinka aika kuluu. jos en olisi laskenut kalenteristani, olisin arvannut että max 30 päivää. viikon loma ja kipeilyt. tänä vuonna jo kaksi oksennustautia (sekä puolikuntoisuus joka johtui ilmeisesti poskiontelontulehduksesta), pistitkö muka itse paremmaksi?

olen kyllä valmistellut uuden teoksen alkamista: hakenut rullan paperia, oikeat värit, ottanut kuvan (tai laittanut jyrin ottamaan), tulostuttanut kalvolle kuvat,  roudannut työhuoneelle piirtoheittimen. kaikki siellä olikin jo sit valmiina.

ensin SAIN* laittaa paperin seinälle, se oli aika hankalaa yksin. koska kaksi paperia tulevat vierekkäin, on kaikista tärkeintä, että ne ovat suorassa. niittipyssy oli helpoin tapa. ilman vatupassiakaan en selviäisi MISTÄÄN! paperina mulla on cansonin 224g piirustuspaperi.

nyt tuntuu, että työskentely on vähän nopeampaa kuin edellisen suuren piirroksen, ihan sen takia että käytän vain seitsemää väriä. teoksesta tulee mustavalkoinen. edellistä tein hitaalla tahdilla n.1,5 vuotta ja 190 tuntia. tämän haluaisin saada valmiiksi toukokuun huuto jätkäsaaren näyttelyyni, mutta tiukkaa tekee: olen kuitenkin puolet ajasta palkkaduunissa, meille tulee kulkukoira ja kaikki taiteilijan paperihommat. mutta en kyl ressaa yhtään: valmistuu jos valmistuu.

heijastusta. ah kuin kaunista!

suurimmat ääriviivat piirtoheittimen avulla niin edistyy nopeemmin.

tässä kuva, jonka piirrän. sama kohta kodistani kuin edellisessä piirroksessa. ainoastaan oikealla oleva kirjahylly on niinkuin ennen. jyrikin pääsi kuvaan.

noniin! sehän on jo melkein valmis!

*sanaa "pitää" yritän välttää. olen vaihtanut sen tilalle "saan". tästälähtien SAAN esim. imuroida kotona! voi kun kivaa, oishan se hirveetä jos pitäis!

barcelona

suomessa tai ei. aina kylmä.

jyri kahvittelee.

mulla on uusi passi.

aamupalaa natalian vierashuoneessa.

ei oo kiire mihkään.

mont de jüikissa kahvilla.

jyri meinas ottaa turisti tatskan. tehtiin väliaikainen helpottamaan.

korti siskolle ja sen miehelle. varmaan repivät tämän.

kopioin kortin.

jyrikin innostui askartelemaan.

viesti äidille ja isille.

kortti mummulle.

kortti yksille rakkaille.

huonetta.

huonetta.

ammattilainen

näin ammattilainen pakkaa teoksensa. ei mitään pakkausmatskuja mukana kun mennään työhuoneelle. onneks nurkista löytyy kaikenlaista jämämuovia ja suojapahvia, pahvilaatikkokin.

tähän laatikkoon mahtu hyvin kaksi teosta. pehmeä teos suojaa kovaa teosta! avot!

pikkasen suojamuovia ja teippiä. tietysti tuo pää- suojaamaton osa- pyyhki nätisti autoni lattiaa koko matkan gallerialla. ei se oo niin justiinsa.

loput on pakko tunkee reppuun kun ei oo muutakaan. siellä banaani, keitto ja piirrokset sulassa sovussa.

tähän ihan panostin! todella pro rulla! mua saa koska vaan tilata teoskuljetuksiin, en pyydä isoja summia.

siinä ne sit on, vuonna 2013 tehdyt teokset.

kävi aamujumpasta kun ravas 6 kertaa portaat kolmanteen kerrokseen.

pakettiautojahan en suostu käyttämään.

sit perillä.

tulkaa katsoon miten nää meni seinille ja lattialle.

ja loppukevennys:

koirat

Nyt mulla ei kyllä ole mielessäni paljoa muuta kuin tämä:

mutta sitä ennen makoilen vielä kotona kuumeessa ja kirjoittelen pieniä kirjeitä sukulaisilleni. en ressaa viimeistelemättömiä töitäni, koska kukaan muu ei katso niitä niin tarkkaan kun mä itse. neljä apurahahakemustakin tulisi tehdä vielä tämän vkon puolella. koska maanantaina alkaa työt ja sitten heti keskiviikkona ripustus. kaikki järjestyy ja se on mahtava tunne! unelmoin myös viron kulkukoirista: jos joku niistä päätyisi meille? yhdellä ehdokkaalla oli sydänmato ja toisen haluaa joku muukin. mutta kyllä sieltä vielä joku ihanuus meille kuuluu. tulevat apurahahakemuksetkin liittyvät katukoiriin.