keskiviikko 25. tammikuuta 2012

seinä


Tehtiin mulle työhuoneelle piirustusseinä, koska paperia ei voi laittaa kiinni suoraan seinään (seinään ei pure edes iskuporakone! ja se on epätasanen, näkyis pinnan jäljet sit piirroksessakin), Ostin kolme isoa vaneria jotka ruuvattiin puukehikkoon, joka oli liimattu seinään. en nyt muista sen super liiman nimee mut se on superia! sit kun toi veemäinen operaatio oli tehty, jonka kyllä lähinnä teki jyri ( kiitos siitä!) paklasin sauma- ja ruuvikohdat. oli niin fyysistä hommaa se ruuvien kaivertaminen levyyn, että tänään on lihakset kipeenä. tässä tulee vähän kuvia todisteeksi siitä, että kuvataiteilija harvoin vaan istuu ja piirtää jotain kivaa. tää seinä tuli maksamaan noin 150e ja ehkä päälle viel 70e jos pistän siihen päälle sellasen tasottavan kovan tapetin. koska nyt mua hämää se, että viereiset vanerit on ehkä 1ml eri tasosia. jotenkin haluis tehdä hommat hyvin! verraten siihen että 1,5 v sitten niittasin ison paperin seinään, joka oli nähnyt ainakin viiden ihmisen elämän ja tila oli kostee ja kaikinpuolin inhottava. ihminen muuttuu! tää on vaan yksi esimerkki siitä, kuinka haluaa olla ammatimainen. toinen juttu vois liittyyä mun siviilielämään: en ole koiraihminen. luulin aina niin ja tietysti rakastan eläimiä eniten. mutta hitto tuota vastuuta. haluun olla vapaa!
ja kuvat. ja sitten vielä, että mun on pitänyt kirjottaa blogiin monesti ja paljon, olisi asiaa. mutta en vaan nyt jaksa (kun olin just toijalassa kassalla 8h+ ne ajot sinne ees taas, enkä saa ees matkakorvauksia. siihen menee sit tunnin palkka jee!). p.s olen onnellinen.

tässä kaivan ruuvin reikää isommaksi.

tässä paklaan saumaa.

Tässä seinään heijastettuna kuva, jonka aion piirtää.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Varis

Sain vihdoin tehtyä varis tilaystyön. asiakaskin oli tosi onnellinen! hän oli käynyt katsomassa saskian näyttelyäni ja sanoi, ettei wrightin veljesten linnut tee varikselle oikeutta. hän tilasi minulta variksen joka tekee. siis oikeutta. variksille.


tämä on puuväri vanerille ja lakka päällä. pieni.

olo on tosi levännyt kun ei ole pitänyt pariin päivään enään tehdä my little pet tilaustöitä. kassalla olen ollut, mutta se ei stressaa. ja nyt alkoi minun neljän päivän ihan oikea joululoma. oikeaksi sen tekee se, että ei tunnu että jotain pitäisi tehdä ja mikään ei ressaa. en muista milloin olisi ollut viimeksi näin taakaton olo. hmm. ehkä 2,5 vuotta sitten. lahjatkin on paketoitu!
iloa tuo myös uusi teosidea jonka keksin eilen. mun piti alkaa tammikuussa sellanen "harrastelijamainen" tekeminen: pienten kuvien tekemistä ilman suuren sisällön miettimistä. mutta nyt tulikin taas sellainen seinän kokoinen nyhväys idea! että APUA!

lauantai 17. joulukuuta 2011

talvella



Jo elokuusta saakka minulla on ollut sellainen olo ,että urani olisi jotenkin ohi. että huipulla on käyty ja tuullut on. siinä se. ja nyt mä olen vaan mielenterveysongelmainen kassatäti. ihmeellisiä ajatuksia ja epävarmuutta, enkä ole ainoa. monet taiteilijat, joiden kanssa olen jutellut, kokevat usein näyttelyn jälkeen samankaltaisesti. että nyt mut unohdetaan ja enään en pysty tekemään mitään mielenkiintoista. huomenna ne puhuu vaan liisa liisasesta eikä ees muista että mäkin tein ton ja ton hienon jutun!
mutta enään mun ura ei olekaan ohi, kun sain eilen tietää että taas ensi kesänä on yksityisnäyttely. olen siitä niiiiin onnellinen! eikä tässä ole mitään ihmeellistä: kyllähän kukavain masentuu jos jää työttömäksi. ei se riitä että vaan piirtää/leipoo/ompelee jos kukaan ei saa katsoa/syödä/pukea niitä. ja hitto mä olen tehnyt paljon noita kassatöitä, ja tilaustöitä. viimeiset kolme viikkoa aamusta iltaan työhuoneelta kassalle. mutta ei ne tarjoa mulle samanlaista onnen/merkityksellisyyden tunnetta kuin oma näyttely. oih! on taas ihanaa olla taiteilija!
ja kuvia meidän tämäntalvisista my little pet myyjäisistä:










ja tässä muutamat tilauskorut:






maanantai 28. marraskuuta 2011

jotain muuta

ihanaa!
tänään tuli tehtyä paljon muutaKIN kuin my little pet-koruja. on pik-ka-sen masentanut lähiaikoina ja missään ei ole tuntunut olevan kauheasti mieltä. se johtuu varmaankin siitä että olen helmikuusta saakka orjallisesti kopioinut kuvasta kuvaan (ensin 371 lintua, sitten 16 kiiltokuvaa metrin kokoon jokaisen ja nyt viimeiseksi 106 vanerieläintä). ei ole ollut melkein yhtään luovuudelle tilaa. on ollut vain alku ja loppu ja siinä välissä aikalailla motivaatio hukassa.
ihan ensimmäiseksi aamulla jyri puki mulle työhaalarin päälle ja sitten siivosin alakerrasta kaikenlaista puretusta talosta tulevaa matskua ulos. se meni 1,5 h:n jumpasta! lisänä hengityssuojain ja huuruset rillit! olis pitänyt ottaa tänne kuva. mut unohtu.
jo eilen keräilin netistä söpöjen koiranpentujen kuvia ajatuksena maalata niistä pieniä muotokuvia akryylilla mdf-levylle. tnään kuitenkin työhuoneelle päästyäni gessosin levyt kerran ja se jälkin näyttikin silleen ihanalta ja koitin siihen päälle puuväriä. oon aiemmin piirtänyt sellaselle kunnolla gessotulle vanerille puuväreillä ja jälki ei oo ollut hyvä. mutta tollasena huokosena se toimi. tein 4 kuvaa. en kylläkään niitä söpöjä koiranpentuja.
Laitan tähän vähän kuvia ja "selostan" kuvakuvalta mun ajatuksia:
ekana tein tän. tän samasen tyypin oon piirtänyt varmaan kaks kertaa aiemminkin, kylläkin vuosia sitten. tää löytyy omistamastani eläinkirjasta.



taustan keksin IHAN ITTE! lopuksi lakkasin kuvan. ajattelin että ihan söpö mutta sitä tehdessä pyöri taas vanhat ajatukset päässä: mitä järkeä vaan kopsata jotain söpöjä tyyppejä? EI MITÄÄÄÄN! mut koska oon niin positiivinen ihminen aloin tekeen heti uutta kuvaa.



tästä tuli tällainen surullinen. toi yks on jätetty jälkeen ja ainakin mun kuvitelmissa se itkee. ja tää on ehdottomasti mun lempiteos täl hetkellä! tuli vahingossa aika naivi niin sit seuraavasta tuli tahallaan viel naivimpi.



tää on TOSI YKSIN mut tää on ihan onnellinen yksinkin! ajattelin että sellainen kehitysvammainen onnellinen lintu!
no sit mua rupes jo vähän väsyttään mut ajattelin yksinäisyyttä ja talvea. ja mietin jyrin äitiä ja isää ja ne asuu punaisessa talossa. sit avasin eläinkirjan ja näätä, vai mikä onkaan, tuntu sopivan kuvaan. sit piirsin sen vahingossa kesäasussaan joten tän teoksen nimi on "eksynyt talveen".



ja mä olen todella onnellinen kun tein nämä kuvat! jotka muuten on mahdollista ostaa mältinrannan talo täynnä taidetta -teosmyyntitilaisuudesta 9-21.12!!!! Joten kantsii mennä jo 8.pvä jonottamaan teltan kanssa.
MORJENS!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Myyjäisiä

tässä huono kännykuva meidän uudesta leimasimesta joka on aivan ihana! "Varsi" jossa on kaiverrukset on puuta. se tuoksuukin niin ihanalle!


Ensi lauantaina on ensimmäiset myyjäiset! alla juliste tapahtumasta.



laskin juuri työhuoneella että My little pettejä on nyt n. 100kpl. uutuutena sellaiset "tyhjät", joihin asiakas saa itse valita tekstin. reunalla joku elukka ja vanerilla teksti. Valmiiksi on tehty sellaisia joissa lukee "tervetuloa" ja "ei mainoksia, kiitos".
haluaisin että my littleja olisi kokoajan paljon, ei vain joulunkynnyksellä. mutta kyllä tässä on tajunnut että se veisi kaiken ajan muulta taiteelta. ja siks kai oonkin vähän kriisissä. elokuun jälkeen en ole miettinyt yhtään mitään muuta kuin tätä projektia. nyt jo mietin suuria puuväripiirroksia tai sitten ehkä veistoksia. ei oikein tiedä mihin suuntaan ja mitä ideoita lähtisi toteuttamaan. pienoismallitkin kiinnostaa. yhä mua painaa sellainen turhuuden tunne, että mun taide on turhaa. siinä mielessä ettei se ainakaan pelasta ketään!
sitten kun mulla ei ole enään eläimiä lähden vapaaehtoistyöhön. ehkä jotakin eläimiin liittyvää pelastustyötä.
tai vaan kaivamaan jotakin kuoppaa, jos siitä ois hyötyä...

FRAMER

Meistä pikku juttu uudessa Framerissa.

(Vuonna 1992 perustettu Näyttelyvaihtokeskus FRAME on palvelu- ja asiantuntijalaitos, joka edistää suomalaisen taiteen näkyvyyttä merkittävissä kansainvälisissä yhteyksissä.)


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

liukuhihna


olen liukuhihna.
joko olen työhuoneella värittämässä puuvärikynillä vaneri silhuetteja jotka jyri on minulle sahannut tai siirtämässä tuotteita liukuhihnalta toiseen. toinen antaa, minä teen sille jotakin ja pistän eteenpäin. molempia teen ihan mieluusti. silti olen jonkinlaisessa kriisissä itseni ja elämäni kanssa. teen uusia my little pet koruja koska haluan myydä niitä joulun myyjäisissä. myyntiä enemmän haluan ihmisten käyttävän jotakin mitä minä olen itse tehnyt. haluan ihailua ja arvostusta. mutta vaikka kuinka saisin kumpaakin en koskaan ole tyytyväinen. aina voi tehdä kaiken paremmin ja saada vielä enemmän arvostusta ja mainetta. ja juuri tämä on ongelmani: tuijotus tulevaan. ei koskan tähän hetkeen ja oho: ompas tässä ihanaa! voin vaikka syyttää maailmaa että minusta tuli tällainen.
toinen asia. kassatyöt. olen tehnyt niitä nyt 7 viikkoa ja olen siinä ihan hyvä. on kivaa saada tilille rahaa joka 2. maanantaina. mutta koen tästä rahatyönkin tekemisestä vain syyllisyyttä. koska en ole TUOTTAMASSA TYÖHUONEELLANI. kokoajan hartioillani painaa syyllisyys, kaikesta ja ei mistään. aika perseestä.
minä tiedän: suhtautumiseni taiteeseen on muututtava. muuten on lopetettava. ei tällaisen kokoaikaisen stressin alla elo ole kauhean tervettä. kysykää vaikka mieheltäni!

joskus vuosia sitten soitin levyjä nimellä dj from hell, nykyään voisin olla kassaneiti helvetistä.