keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Eläin

  

ensi viikolla olen enään maanantain palkkatöissä ja sitten alkaa niistä kuukauden loma! tai loma ja loma... ajattelin kyllä olla työhuoneella sen verran mitä hyvällä mielellä haluan. musta kyllä tuntuu, että olen siellä mielelläni jokapäivä muutaman tunnin ajan. ensin menee pari päivää eläin- näyttelyn ripustuksessa ja sitten haluan ajella ympäri suomea yhden viikon ajan.
oon kriiseillyt aikalailla arjesta, liiasta työstä. olen myös kyseenalaistanut haluni olla taiteilija ja jaksamiseni siinä. mutta nyt oon tajunnut, ettei kyse ole siitä ettenkö haluaisi olla taiteilija. muuhun musta ei ole ja se mikä viekin voimiani on palkkatyön viemä aika. esimerkiksi viimeviikon olin ihan huoleton ja onnellinen kun ei ollut palkkatöitä ja sain olla muutaman tunnin päivässä työhuoneella, piirros eteni lujaa ja aikaa jäi vapailuunkin.
viimeksi kirjoitin siitä, pitäisikö mun lopettaa kokonaan kuvataiteilu ja keskittyä enemmän bändihommiin. nyt mulla on elämässäni tavoite, kylläkin aika hankala ja epätodellinen, mutta mä pyrin siihen, että voin lopettaa palkkatyöt ja tehdä vaan kuvaa ja musaa. viime viikolla sain ystävältäni elämäni ensimmäisen laulutunnin. se olin niin jännää! tajusin, että ihan pienillä asioilla saa äänensä kulkemaan helpommin. kun lauloin ja ääni kulki hetken ilman puskemista, ja jotenkin kirkkaammin, meinas tulla itku siitä tunteesta! harmi, että tämä täydellinen opettaja asuu kaukana ja nyt olenkin etsimässä tampereelta hyvää opettajaa. ensi viikolla kokeilen yhtä. oon lauleskellut joka päivä pitäen mielessä uudet opit ja siks tuntuu että jännitän kahta kauheemmin laulaessani, eli tosi pitkä matka siihen et ääni kulkee rennosti ja niin, ettei se kulu.
ei tässä nyt muuta. tulkaa avajaisiin 2.8!



lauantai 13. heinäkuuta 2013

korvat vai silmät?

meillä, sunny & cloudylla, oli keikka eilen. ollaan oltu hiljakseen eikä olla tehty kuin yksi uusi biisi vuodessa. syy siihen on riittämätön aika. olen 3pvää/vko kaupalla töissä, kahtena päivänä työhuoneella. jos sitäkään- kun usein tulee paperihommia ja sit pitää istua kotona koneella. mun tietokonepiste on kotona ja piirtelyt teen työhuoneella. syy siihen on se, että en vaan tuhlaisi aikaani työhuoneella esim netissä.
yksi ilta unelmoin siitä, että tekisin vain musiikkia. menisin laulutunneille, koska en osaa laulaa oikein. ääni menee parista biisistä. etsisin uuden bändin, koska jyri ei tykkää keikkailusta niin paljon kuin mä ja haluaisi esiintyessä soittaa max 2 biisiä. sooloilua en voi koska mulla ei pahemmin oo taitoja säveltää. mutta max kolme henkinen bändi ja kaikki tyypit tampereelta.ja niin, että saisin tehdä siinä kokoonpanossa asiat niinkuin haluaisin.
muutenkin. tuntuu, että laulamalla saa paljon helpommin kontaktin yleisöön kuin piirtämällä. se piirtäminen on tosi raskasta ja hidasta. ja kun on näyttely ei palaute ole niin suoraa eikä välttämättä tule ikinä perille. yleensä yleisö koostuu kollegoista ja taideharrastajista, siinä ei paljoa ole yleisöä jotka vahingossa eksyvät paikalle. keikoilla yleisö on laajempi, ei vaan yhdenlaista porukkaa. keikoilla ihmiset tulee heti kertomaan jos pitivät. ja ovat parhaassa tapauksessa tosi liikuttuneita :)
tuntuu, että olen kuvataiteilijana jämähtänyt. kotimaassa on näyttelyitä, ryhmä ja yksityis. mutta mitäs sitten kun on pitänyt jokaisessa kaupungissa näyttelyn ja mitään muuta ei tapahdu kuin yksi lehtijuttu ja tutuilta olalle taputukset. kaipais hyppyä ulkomaille tai jotakin sellaista, että saisi syyn jatkaa.
en tiedä miksi kirjoitan tätä. ehkä siksi että olen niin väsynyt elämääni. tähän työmäärään: rahatyö ja oikea työ ja sitten pitäisi vielä löytää suurelle intohimolle, laululle, aikaa. mietin, syökö tämä elämäntyyli mua liikaa? pitäisikö mun vaan lopettaa kuvataiteilu: irtisanoa työhuone ja lakasta työt pois, antaa vaikka sulle. sit jatkaa täällä kaupalla työskentelyä ja perustaa se uusi bändi. panostaa siihen! koska mun unelma ei tunnu koskaan toteutuvan, se että mun ei tarvis käydä palkkatöissä: saisin vaan piirtää ja laulaa!

 kuva on vanha. sen omistaa antti örn. eilen oltiin söpömpiä.