lauantai 24. toukokuuta 2014

Minä ja Tiina

huomenna pakkaan auton ja maanantai-aamuna ajan helsinkiin ripustamaan näyttelyäni. näyttely on huuto jätkäsaaressa 29.5-16.5, avajaisiin olet tervetullut 28.5 klo 18-20!
suuri piirros valmistui ja sietämätön ressi katosi sen myötä. ajatukset ovatkin jo kaikessa muussa tulevassa: kahden viikon sisällä kun on kolmet avajaiset. viimeiset kaksi päivää olen tehnyt teostani minä ja tiina, joka tulee esille tuusulan taidemuseoon. olen kuvannut 6kk:n ajan päivittäin kännykkäkameralla itseäni ja tiina-koiraani. kuvia on vajaa 200. ensin laitoin ne sinitarralla seinään.


seuraavana päivänä oli tarkoituksena heijastaa kuva piirtoheittimellä kuvien päälle ja suorittaa silhuetin leikkaus. ensinnäkin havahduin aamulla, että eihän mulla ole piirtoheitinkalvoa eikä tussia. onneksi löysin muovisen taskun ja yksi kynistäni tarttui melkein siihen.


 mutta koska olen idiootti ei tullut mieleeni, että eihän se heijastus näy noin tummien kuvien päällä. hetkeksi masennuin. onneksi jo muutaman minuutin kuluttua heijastin kuvan isolle valkoiselle paperille, josta tein sapluunan. laitoin sapluunan teipillä valokuvien päälle ja piirsin tussilla leikkausrajat.


tällaiset pusuttelijat siihen tuli!


aion vielä rikkoa kuvien muodostaman neliön reunaa ja tehdä leikkuupaloista ns lehtiä kuvan ulkopuolelle. hankala selittää, mutta tulkaa katsomaan tuusulaan 11.6-21.9. Avajaisissa 10.6 soittaa meiän bändi sunny & cloudy!


rakastan mun työhuonetta ja etenkin sitä että, se on mun, eikä kenenkään muun. saa jättää roinat levälleen ja tietää missä teippirulla ja sakset on seuraavanakin päivänä. uuuh kuinka mä rakastan mun ammattia! parasta! sekoon! jee!


p.s en oikein tiedä mitä miettisin tästä teoksesta. toisaalta mietin, että ketä kiinnosti sadat kuvat minusta ja koirastani? tekniikkakin on tekemiselleni niin vieras. jännittyneenä odotan mitä yleisö tykkää.




keskiviikko 7. toukokuuta 2014

123 tuntia ja tulevaisuus

olen pitkästä aikaa helpottunut. rupee tuntumaan siltä, että teos valmistuu näyttelyyn. eniten viimeisten viikkojen aikana olen pelännyt sitä, että saan peitettyä paperista valkoiset kohdat, mutta ettei aikaa jää viimeistelyyn. silloin veisin näyttelyyn keskeneräisen teoksen ja olen miettinyt olisinko silloin epäammattimainen? ihan tyhmiähän tällaiset ajatukset ovat, koska ilman eräpäivää en kuitenkaan osaisi lopettaa mitään. tällä toteamuksella kaikki teokseni ovat keskeneräisiä.
olen ollut totaalisen uupunut ja nurkkaan työnnetty. ihminen tulee oikeasti hulluksi jos vapaapäiviä ei ole. olen pitänyt kaksi vapaata viimeisen viiden viikon aikana (ja näinäkin tuntenut huonoa omaatuntoa). olen herännyt sydämentykytykseen ja itkuun, on ollut sellainen olo, että haluan luovuttaa! mutta kyllä mulla on sellanen tarmo ja luonne että teen kaiken aina vastuullisesti loppuun. nyt vaan kävi mielessä että tuunko hulluksi ja kaikki loppuu seinään? mutta sitten sain energiaa siitä, että kerkiänkin. tämäkin auttoi:


omituista kuinka tekemöttämien asioiden kirjoittaminen auttaa, kun näkee sen mikä puuttuu. Nyt olen jo vetänyt tuosta yli kaksi päivää, lattian, kirjahyllyn ja penkkien tummennuksen.  nyt on aikaa vielä 7 päivää. tässä tämänhetkinen tulos 123 tuntia. koko 2,3m x 3m


Kunhan ripustus on ohi ja yhden kesäkuisen ryhämänäyttelyn vaatimat työt tehty, muuttuu mun elämä. mulla on lupaus tulevaisuudelle: kaksi vapaapäivää viikossa, palkkatöiden loppuminen 1.9, hetkeen keskittyminen, oma aika ja mietiskely. opettelen rakastamaan itseäni niin, että voin sanoa olevani kiva tyyppi! kun on ollut syvällä jonkinasteisessa burnoutissa ja mielen valtaa ahdistus ja väsymys alkaa myös näkemään itsensä pahana ja huonona ihmisenä. kun on väsynyt alkaa ihmiset ärsyttämään ja täyttää ajatuksena negatiivilla jutuilla kuten kateus ja viha ja ne vaan kasvaa ja loppua ei näy. mut nyt, nyt mä keskityn taas ilosiin juttuihin ja jaksan sen voimalla tän kuun loppuun- yhä kyllä ilman niitä vapaita.