perjantai 20. joulukuuta 2013

ihastunut


kaikki tietää sen tunteen kun on ihastunut ja matkalla rakkauteen. mä elän just nyt sellasta aikaa. missä vaan oon, näen ihastukseni silmäkulmassani. mitä vaan teen, muistan, että tuolla toisaalla se ihana on ja toivottavasti nähdään pian! tänään mun palkkatyöt alkoi vasta iltapäivällä ja sitä ennen kerkesin mun rakkaan luo, mun työhuoneelle!!!


heihei! täällä mä taas oon. mä oon onnellinen!


viimeistelin mattoa puuvärillä, väri: mars violet. maton tummennus tasapainoitti kuvaa ja se on ihan pian valmis!



porinmatin edustaakin piti vähän sotkea.


tässä on kehystettyna kirje minulle vuodelta 1999. taitaa olla ensimmäinen rakkauskirje. tulee tammikuun näyttelyyni mältinrantaan. on muuten ensimmäinen oma teos jonka kehystytin oikeassa kehystämössä.


tässä vähän "työhuone sisustamista". ihanaa kun ei oo kukaan lainaamassa mun tavaroita ilman et palauttas ja ihanaa kun ei loju muiden tiskit tiskaamattomina. ihanaa kun oon vaan mä ja hyvä musa ja ikkunasta näkyvät puut!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

sweetnessssss!


Uusi työhuone on paras! 
pelkäsin turhaan, että yksin työskentely olisi huono. kerkiän olemaan niin vähän työhuoneella rahatöiden takia, että intensiivinen yksinolo/keskittyminen on hyväksi. mä oon tästä päätöksestä ja muutoksesta maailman onnellisin! 






Mitenköhän seinän takaa kuuluva live-iskelmä tulee vaikuttamaan teoksiini?

perjantai 29. marraskuuta 2013

Onni

Ihanat kaksi päivää työhuoneella. sain ihmeen paljon aikaiseksi vaikka mulle tuli aivan kamala niskakipu! samalla kun maalasin pitelin toisella kädellä kaulastani kiinni. illalla mies laitto mut niinku vauvan sänkyyn kun en itse pystynyt. huomenna alkaa kahden päivän joulumyyjäiset nokialla. katsotaan miten selviän.

näin syntyy bambi-oksennus taulut:otin taas esille inhokkini, akryylit, koska halusin tehdä jotain uutta myyjäisiin. onneks mulla on työhuoneella 100kpl pieniksi paloiksi leikattua mdf-levyä. eka ne piti gessota.


 löysin vanhoja filmipurkkeja joissa on vuonna 2005 sekoittamiani värejä. sieltä löytyi toinen inhokkini: ihonväri. nää kännykuvat vääristää mutta ei oikeestikaan muistuttanut kauheesti ihoa. joku ehkä tietää, että sen sekottaminen on aika helvetin vaikeeta. no sit piti keksiä mitä tekee. olin aamulla nähnyt netissä jutun maailman söpöimmästä "pesuvadin kokoisesta antiloopista". ja tässä vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen että söpöys myy. aina kun oon tehnyt pikkumaalauksia myyjäisiin, on ne söpöimmät ostettu. ihmiset vaan liikuttuu suurista silmistä. 
tässä kuvassa oon laittanut mediumia värin sekaan ja kaatanut sitä mdf-levylle ja levittänyt palettivetisellä. tuli ihan mieleen oksennus. siinä samalla mietin, että oon niin onnellinen ett voisin räjähtää ja sit tuli mieleen että oon niin onnellinen et jos oksentasin jälki ois jotain näin söpöö!








Sain tehtyä myös loppuun yhden matkamuistomekon, taivaasta tuli vähän liian tumma ja se vähän harmittaa! 







Ja ainiin, huomenna siis tänne!

JOULUTEHDAS – Design Joulutori
Nokian Tehdassaaressa
30.11.–1.12.2013 klo 11–17
                                 TEHDAS 108, Souranderintie 2, Tehdassaari, Nokia
Hanki joululahjaksi käsitöitä, designia, taidetta ja muita tuotteita suoraan tekijöiltä! Mukana mm. Kanelimaa, Papu, Viivukka Design, Kiikar Vision, Hups Design, Seppä&Pitkänen (Pitkänen onkin kipee nyyh!) ja Villiluumu.



tiistai 26. marraskuuta 2013

tanssi

ehkä viimeiset juhlat ja tanssit tässä tilassa niin, että se on minun. ensi kuussa muuttelen pikkuhiljaa tavaroita uuteen työtilaan, jossa olenkin sitten ihan yksin. nykyisen työhuoneen olen jakanut 7 muun kanssa. nyt on tullut sellainen olo, että tarvitsen ihan oman tilan jossa ajatuksia ja tekemisiä ei keskeytä mikään. vähän tietysti pelottaa olenko siellä yksinäinen?
työtila on aivan ihana. sellainen valkoinen kuutio jossa silmiä häikäisee. huoneen lisäksi vielä ikkunallinen varastotila. ja enhän minä ole sielläkään yksin: tiina-koira aina mukana!


meillä oli viime viikonloppuna työhuoneen pikkujoulut. oli niin hauskat ja lämpimät juhlat. tuntui ihan sellainen sattuva pala kurkussa koko illan aina kun mietin, että kohta lähden. silti jokin ääni sisällä sanoo että nyt on aika itsenäistyä. sitäpaitsi olen ihan hirveä siivousnipo niin jatkossa voin nipottaa vaan itselleni. halusin myös vakuutuksen siitä, että minulla on tähän työhuoneeseen ikuisuuspassi. mitä se nyt  sit tarkottaakaan? :)


tässä vielä mun oma nurkka. 

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

tiina ja sanni


olisi kivaa kirjoitella blogiaan useemmin. esimerkiksi voisin postailla tänne mun päivittäisiä vaatetuksia. ainoo vaan et kävis tylsäks: arkipvänä yleensä aina samat vaatteet. erona olisi se, että ekassa kuvassa olisi puhtaat hiukset ja kolmannessa likaset. et siihen en lähde. koitan jotenkin pysyä tässä "taide aiheessa".
yllätykseksenne mulla on taas ollut vähän kriisiä- se on sellanen aihe mikä ilmeisesti kulkee käsikädessä mun ammatinvalinnan kanssa- mut nyt taas rupee helpottamaan. elämä on ollut niin työn ja remontin täyteistä että missään ei ole ollut rauhaa. mua ei oo tehty näin ressaavaan elämään. mulle sopis parhaiten kerrostalo vuokrakaksio, jossa ongelmien sattuessa vois soittaa isännöitsijälle. mutta sensijaan menenkin paniikkiin kun en osaa itse ja hätyytän herra j:tä korjaamaan viat. mutta nyt tämä hirveä keittiönlaajennus ja uusi eteinen projekti on enään vähäistä pintamaalaamista ja sisustamista vaille valmis.ja ihan varmasti teen sitten valmiista kodista tänne postauksen niin että muututte kateudesta vihreiksi!
kiire kahden työn välillä ja sairastelut koko syksyn ajan tekivät sen, että en taas kerennyt työhuoneelle kolmeen viikkoon. toisaalta se oli hyvä koska oli aikaa ajatuksille. aiemmin ehkä mietin, että pitää tehdä taidetta ja PALJON. siinä kävi sitten niin, että tein vähän kuin pakolla enkä ollut tyytyväinen tuloksiin. ajattelin että määrä korvaa laadun. nyt onneksi  ymmärsin, että uusi teokseni voi olla suppeampi ja näin onnistuneempi kun jokaisen kuvan takana on pidempi harkinta-aika. olen löytänyt ns rauhan tulevan näyttelyni suhteen. uskon, että se valmistuu ilman, että mun pitäis olla työhuoneella kaikki päivät kun en ole palkkatöissä. eikä rahaakaan tarvitse lainata äidiltä ensi vuoden näyttelykuluihin kun alfred kordelin antoi mulle niihin apurahan!
tuntuu, kuin olisin pullonkaulassa työtilanteeni suhteen. selkäni ei kestä näitä kauppahommia ja tilausten purkuja. mutta mitä voin tehdä? en voi irtisanoutua koska en saisi mistään rahaa (kelan kohtuuton karenssi) ja sairaslomailusta on kauhean huono omatunto. yritän muistaa, että työnantaja on ottanut riskin perustaessaan yrityksen ja palkatessaan minut eikä minun tulisi murehtia yrityksen raha-asioita. tuntuu myös älyttömältä, että olen ammattitaiteilija ja joudun tekemään hanttihommia ja ne vielä tuhoavat selkääni entisestään... ihanan ammattini huonot puolet (=taiteella en tienaa).
tulevan näyttelyni lisäksi aloitin uuden taideprojektin. toisen koirani kuoltua vuosi sitten tajusin, kuinka yllättäen kuolema voi tulla. minulla on vielä yksi koira, tiina 12v, ja kuolemanpelon innoittamana otan minusta ja tiinasta yhteiskuvan kännykkäkameralla jokapvä. viimeisessä kuvassa sitten olen yksin kun tiina on kuollut. olen kuvannut nyt noin kuukauden ja toivon että kuvia tulee vielä paljon lisää. teoksen työnimi on "viimeinen paras ystäväni", koska en aio enään ottaa "uutta eläintä", ainoastaan jonkun hylätyn/kodittoman.


 





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

suuri

minusta tuntuu lähes uskomattomalta, että tämä ikuisuus-projekti on pian valmis! välillä meinasin luovuttaa kun fysiikkakaan ei meinannut kestää. seisten piirtäminen puuväreillä (joutuu painamaan) on todella raskasta: selälle sekä niskalle. kun kädellä ei ole tukea kasvaa paine kehossa suureksi.  olen hinkannut tätä noin 1,5 vuotta. olen merkannut työtunnit ylös, näin teoksen hinnoittelu helpottuu. laskin, että jos olisin pystynyt tekemään teosta 5pvää/vko olisin saanut sen valmiiksi neljässä kuukaudessa. tammikuussa 2014 aloitan uuden samankokoisen teoksen työstämisen ja sen tulee valmistua neljässä kuukaudessa. se tulee sitten toukokuussa helsingin huuto jätkäsaareen esille.
tässä vähän kuvia ja selostusta työskentelystäni:

tässä kohdassa on jo kolme kerrosta väriä. piirtäminen muistuttaa paljon maalaamista, en vaan pelkää piirtämistä niinkuin maalaamista. keittiötikkailla seisominen on jotenkin hankalaa ja siks usein pidän kättä kehoani ylempänä. pitää ravistella  kättä kerran minuutissa. ilman villaranneketta tulee ranteeseen tulehdus.


vihdoinkin keksin työhuoneella lojuneille vanhoille taide-lehdille hyötykäyttöä! lopulta seisoin kolme kertaa tätä korkeamman kasan päällä! :)


Huihui kun ollaan korkeella!



kynät käytetään ihan loppuun. mulla on sellanen "holkki" lyhyille kynille.



ja tadaa! näin hieno on!



lauantai 28. syyskuuta 2013

epävarma

mun päätökset ei oo koskaan päätöksiä. nyt taas tuntuukin siltä, että tammikuun näyttelystä tulee soppa. en pysty keskittymään yhteen suureen kokonaisuuteen, koska ahdistun niin helpolla. mulla on oltava jotain muutakin jonne hypätä pois. eli toiset ideat ja tekniikat. mähän olen "inhonnut" maalaamista aina, koska se on niin vaikeeta. ja mun keskittymiskyky ei jaksa sekotella väreistä erilaisia sävyjä. piirtäessä voi vaan hinkata eri värejä päällekkäin- se on niin nopeeta ja helppookin-  eikä kaikki vaatteet mee ihan sotkuun. oon kyllä oppinut taas käyttämään maalausessua mutta vieläkin voin lähteä työhuoneelle joku kallis lempivaate päällä. mietin vaan, että miksi mä taas maalaan kun oon siinä niin epävarma ja surkea?  tuntuu että mun kuvastokin on aivan teiniä (vaikka jyri muistuttikin mua kivasti, että nää muistot joita paitoihin teen on siltä ajalta kun olin teini). jos onnistun se on tuuria ja sitten kun en onnistu lamaannun totaalisesti. jos maalaan tietyn koiran ja se sitten epäonnistuu en voi enään yrittää maalata sitä uudelleen, vaan siirryn uuteen kuvaan. mun taidemaailmassa ei ole epäonnistumisia ja luonnoksia. on onnistuttava kerralla.

tässä muutamia uusia yksityiskohtia teoksestani "matkamuisto":

tätä kuvaa tehdessä oli surulllinen olo, koska kuvan koira on mitä ilmeisimmin jo kuollut. tapasin hänet vuonna 2005.

Tässä kuvassa istutaan tomin kanssa jossakin päin amerikkaa. tähän paitaan väri imeytyi kivasti. jotkut paitamatskut on hankalia maalattavia.

tämä kuva kertoo vuodesta 1998. tutustuin tomiin, istuimme hänen autossaan ja kuuntelimme princeä. tässä paidassa on ilo! koska kokeilin ekaa kertaa kangastusseja! 

tää ei oo valmis, ihan vaan luonnos. työskentelin eilen yhden paidan kimpussa 7 tuntia ja se meni totaalisen pilalle. leikkasin paidasta onnistuneet kohdat irti ja sain uuden idean, et alan tekeen paitoihin ompelemalla kollaasia. onneks epäonnistuminen toi uusia idiksiä!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pieni näyttely


tässä tällainen pieni kiertävä näyttely. projekti on tampereen taiteilijaseuran ja tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen yhteinen. näyttelyn lisäksi ohjaan jokaisessa näyttelypaikassa pienille lapsille taidepajan. teemme kollaasitekniikalla kuvan, joka sitten lähetetään kaukomaan lapsille. toivottavasti saamme takaisin sitten kuvallisia vastauksia!

lauantai 7. syyskuuta 2013

sydän juttu

tein päätöksen, että en esitäkään suurta puuväriteosta tulevassa mältinrannan studion näyttelyssäni. olin ajatellut sinne sen ja toisen (uuden) installaation. kuitenkaan näyttelyidea ei tuntunut hyvältä ja koin ettei ole punaista lankaa (ei sillä että se aina olisikaan välttämätön). mutta toisaalta studio on aika pieni ja yhtenäinen tila, joten yksi kokonaisuus minun osaltani toimii paremmin.
näyttelyni nimeksi on nyt tullut "matkamuisto / souvenir". vuonna 1999 tein kuukauden pituisen matkan, joka oli nuorelle minulle merkittävä. tämän matkan jälkeen kävin samassa paikassa vielä vuonna 2005. näyttely kertoo näistä matkoista.
olen tehnyt työhuoneella uutta installaatiotani vasta yhden päivän! mutta fiilikset on mitä korkeimmat! jotenkin se vapautuminen puuväreistä ja tieto siitä, että saan tehdä ihan mitävain kunhan pysyn tässä aiheessa, tuottaa suurta onnellisuutta. 
on myös sellanen fiilis että ideakin on hyvä ja just tätä muutosta oon elämääni kaivannut! TEKEMISEN TUOTTAMA ILO AH!!!!!!

maalaan muistojani paitoihin.

  
tilasin kangasvärejä  EMO-tuotannolta

ripustin ensimmäisen paidan työhuoneen seinälle. vieressä muitakin inspiroivia installaation osia.



tiistai 27. elokuuta 2013

seppää seinälle (ja nostalgia trippi)

ensi lauantaina on siivouspäivä!-> http://siivouspaiva.com 

mä oon mukana tässä:


Ensin meinasin tehdä pieniä nopeita maalauksia. mutta sitten aloin penkomaan piirustuslaatikostoani ja sieltähän löytyikin aarteita vuosien takaa. ja eikös tässä juuri ole kyse siivouksesta! seuraavat pienet heppataulut ovat osia lopputyöstäni vuodelta 2009. Kooltaan ne ovat n. 10 x 13 cm.  olen laittanut jokaisen teoksen pieneen cellofan-pussiin taustapaperin kanssa.




tämäkin piirros on lopputyöstäni. tämä onkin hieno ja oikea aarre! lähes kaiken myyn pilkkahinnalla mutta tästä pyydän ns oikean hinnan.


seuraavat kuvat ovat kesältä 2012. Kuvituksia Juho Niemisen runokirjaan.




Muistaakseni syksyllä 2009 kokeilin kartonkigrafiikkaa. mallina minulla oli musta muovinen villakoira lelu, jonka perin isotädiltäni. tämän grafiikanvedoksen vedoslaattaa olen käyttänyt kaulakoruna. lelu vartioi minua meidän olohuoneessa.


tämä on vuodelta 2008. piti tulla osaksi lopputyötäni mutta joutuikin pölyttymään. tää on omakuva.


Nämä kahvikuppitytöt painoin kävintehdylle paperille vuonna 2008 serigrafiankurssilla. sitten ehkä vuonna 2010 aloin jatkamaan niitä karkkipapereilla. tämän sarjan nimi on 10 pientä neekerityttöä.






voi kauhee! tää on vuodelta 2004. opiskelin silloin oriveden opistossa. mua hävettää tää nyt, mutta silloin tää oli mun lempiteos ja taisi olla kodin seinälläkin pari vuotta.


kun valmistuin mulla oli työhuone oman kodin alakerrassa. siellä piirsin nää ihan huvikseen. kokeilin promarkerin tusseja, jotka oli just tullut myyntiin mun työpaikalle. muuten ihan jess tussit, mutta eivät kestä valoa!


 puupiirroskurssi. opiskelin kuvittajaksi ikaalisissa yhden vuoden vuonna 2004-05 ennenkuin pääsin ttvolle. näitä on enemmänkin, en vaan jaksanut kuvata kaikkia. 


tääkin on ikaalisten ajoilta. sillon mä piirsin paljon koiria jotka kakkivat.


oriveden opiston aikaisia puupiirroksia vuodelta 2003. näitäkin on viel enemmän. koko noin 50 x 50 cm.




Vuonna 2008 tehty kollaasi nuppu-koirastani, koko A2:


Mukana myyjäisissä vieläkin vanhempaa ja nolompaa! 
TERVETULOA!