Valonkesto-testi // tussit

tämä piirtäjä on kärsinyt jo ties kuinka monta vuotta tussilaaduista. laadut ovat sellaisia, että niillä voi kyllä tehdä luonnoskirjaan kuvia, mutta valonkesto on niin surkea, että jo päivä vasten aurinkoa voi haalentaa väriä huomattavasti. meillä töissä myydään promarkereita (joiden valonkesto on jo testattu siinämäärin, että ollaan tehnyt mainos standiin niillä ja muutamassa viikossa kuva on ollut vain muisto). eilen meidän kauppaan saapui uudet tussit merkkiä stylefilemarker. herkullisen näköiset! mutta puhelu pomon kanssa kertoi, että tuskin ovat edes promarkereita paremmat valonkestoltaan. muutama kuukausi sitten löysin stockmannilta faber castellin sivellintusseja, joissa on käytetty indian inkkiä. tussissa lukee: high lightfastness. mutta en luottaisi tuohon ja päätin tehdä testin. otin mukaan jo varmasti surkean promarkerin, tuon kaupalla uuden ja viimeiseksi mainitut. JOS faber castellit ovat parhaat, teen voitavani että saadaan ne liikkellemme irtomyyntiin. ne olisivat takuuvarma hittituote! itse teen kaupalla viimeisen työvuoroni 31.7, joten tätä ennen voisin tehdä vielä suuren palveluksen piirtäjille! etenkin itselleni, koska unelmissa tehdä joskus suuri tussipiirros.

 

Sit vaan paperi kiinni ikkunaan ja tuloksia odottelemaan!

Loppu

olen valvomassa viimeistä päivää näyttelyäni jätkä huutosaaressa. aivan ihana galleria, tilaisa ja valoisa, sopiva töilleni. olo on tosi haikea, 15 päivää on lyhyt ja nopea aika. varsinkin kun mietin, kuinka paljon olen antanut itsestäni tämän valmisteluun. olo on myös turhautunut: hesari ei kirjoittanut tästä. onneksi sentään menoista oli tämä näyttely nostettu kuvalla ja pienellä esittelyllä esille. olen sympaattinen piirtäjä, kirjoittavat.

täällä kävi galleriakierrosryhmä. 12 ihmistä ja opas. oli hauska salakuunnella kun opas kertoi minusta ja teoksistani. toistesta suuresta piirroksestani, ikkuna pohjoiseen 2, hän sanoi "hevarin huone". meinas lentää kahvit näppiksille. lopuksi joku kysyi onko kukaan taiteilijoista paikalla ja ilmiannoin itseni. sain kertoa teoksistani ja työskentelystäni. ihmiset kyselivät paljon ja oli mukavaa.

kielot ovat kuihtuneet. mäkin olen varmaan kuin tää kielo, niin väsynyt. ei tunnu löytyvän voimia edes purkuun ja auton pakkaamiseen, tampereelle ajoon ja auton tyhjäämiseen.

onneksi ei sada, ihmisiä käy enemmän kuin alkuviikosta, mutta perille vois löytää useemmatkin. marko löysi ja toi kirsikoita.

taas pyörittelen kysymystä: oliko tän arvosta? sen arvosta, että mun sydän sykkii yhä liian nopeeta, kurkkua kuristaa, hermot ei kestä. olisi nyt edes se hesari kirjottanut! olispa joku museo ostanut jotain kokoelmiinsa! olispa joku löytänyt minut täältä, napannut helmen itselleen! kutsunut pitämään näyttelyä jonnekin meren toiselle puolelle. mutta koska mitään tuollaista ei tapahdu, saa olla onnellinen siitä, että yksi ihminen sanoi: älä lopeta, sä oot helvetin hyvä. ja siitä, että mä todella rakastan tätä ammattia, kaikesta huolimatta.