Uusi blogi

Hei! Perustin uuteen paikkaan uuden blogin, jossa yhdistän kaksi aikaisempaa blogiani. Tervetuloa lukijoiksi, se löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/sairaan-ihana-sanni

Shoutdogs! // Tellu

Shoutdogs!- projekti löytyy täältä!

Projekti on edennyt hyvin, vaikkakin makasin neljä päivää sängynpohjalla flunssassa. Nyt onneksi voin jo niin hyvin, että pääsen käymään työhuoneella. Tässä projektin toinen mekko: Tellu. Eräs asiakas postitti minulle oman valkoisen mekkonsa ja toivo siihen kuvan omasta rescue-koirastaan Tellusta. Rahat kuitenkin kohdistetaan edellisen mekon mallin, Graziellan, hoitokuluihin.

Jännitin aikalailla mekon työstöä, koska jos kangasväreillä mokaa, niin mokaa ei voi kumittaa pois. Värit eivät myöskään ole peittäviä joten uuden värikerroksen maalaaminenkaan ei auta. Ja koska kyseessä oli asiakkaan lähettämä mekko, en saisi mokata :)

Luonnostelua. En muista, koska olisin viimeksi luonnostellut jotakin!

Työskentelyä:

Tein kangasmaaleilla, tusseilla ja liiduilla. Ostin kangasliidut Berliinistä ja vihdoinkin pääsin kokeilemaan. Koiran karva sujui niillä ihanasti. Muutenkin sai enemmän piirtämisen tuntua. Piirtäminen sujuukin minulta 100 kertaa helpommin kuin maalaaminen. 

Ajattelin, että otetaan nyt näistä ihanista liiduista oikein tänne tällainen mainoskuva....

Sain mekon valmiiksi ja olin siihen todella tyytyväinen sekä super helpottunut kun en mokannut ensimmäistä tilausmekkoani! Menin kotiin ja silitin värit kiinni ja heitin mekon pesukoneeseen. Voin kertoa, että fiilikset putosi pilvistä suohon kun pesu irroitti kaiken mitä olin niillä "ihanilla liiduilla tehnyt". Tässä kuva ennen ja jälkeen pesun:

No. Ei auttanut muu kuin käyttää pari lisätuntia työn viimeistelyyn. Onneksi selvisi jo näin varhaisessa vaiheessa liitujen laatu!

Tässä mekko valmiina luotettavilla Emo-tuotanto Oy:n väreillä korjttuna:

Huh, huh! mikä projektin alotus ja viikot takana. Ollut sata kertaa enemmän selviteltävää ja säädettävää mitä olisin uskonut. Nyt onneksi kaikki alkaa selkiytymään ja lähipäivinä aukeaa projektin omat sivut. Vielä pitää viilata tekstiä ja kääntää se englanniksi. Moikka.

Valonkesto-testin tulokset

Faber Castell voitti 6-0!

Shoutdogs- työt alkavat

kesällä 2013 koin jonkinasteista turhautumista ammattiini. rakastin tekemistä, mutta tekemisen hinta oli toisinaan raskas (työuupumus, rahattomuus...). mietin miksi teen? kenelle teen? onko tämä turhaa? samalla monet tapahtumat maailmalla ahdisti ja aloin miettimään miten minä voisin olla hyödyksi oman tekemiseni kautta? 

on niin paljon apua tarvitsevia ja silloin on vain ymmärrettävä se, että kaikkia ei voi auttaa. toisinaan sen tunteen alla, että on niin pieni ja avuton, pitää kuitenkin muistaa, että myös mikroskooppisen pieneltä tuntuvalla teolla voi olla lopulta suuri merkitys! pitää vain valita mihin sen oman osaamisensa kohdistaa.

juuri niihin aikoihin eräs tuttu matkusti romaniaan. hän vieraili eläinsuojelijoiden koiratarhoilla ja seurasin facebookista kuulumisia. siinä se oli, se minun auttamisen kohteeni: romanian katukoirat.

tein apurahahakemuksia ja olin aivan varma, että tällaiselle hyväntekeväisyysprojektille ei heru rahoitusta. ehkä kuitenkin ideani oli sen verran poikkeava, että sain suomen kulttuurirahastolta puolen vuoden työskentelyapurahan. eikä siinä kaikki, valtion kuvataidetoimikunnalta tuli vielä rahoitus tiedottajan palkkaamiseen. voin kertoa, että olen aina itkenyt ilosta kun apuraha on osunut minuun ja niin itkin nytkin. 

vielä viikko sitten ideani lyhyesti: maalaan muotokuvapaitoja katukoirista kirpputorivaatteille, myyn teoksen ja kohdistan rahat 100%sesti katukoirien sterilisointiin (Näen juuri steriloinnin ratkaisevana tätä katukoira-epidemiaa miettiessäni). tarkoitus oli maalata seuraavat kuukaudet rauhassa ja aloittaa tiedotus kunhan paitoja on muutamia kymmeniä. ajatus oli myydä niitä erilaisissa tapahtumissa/perustaa nettikauppa. tulisi selvittää verotoimistosta, kuinka voin kerätä rahat itselleni niin, että verottaja ei katso rahoja tuloiksi. jokaisessa paidassa olisi mukana lappu, jossa kerron lyhyesti projektistani, sekä kuvassa olevan koiran nimi.

tiistai-iltana näin netissä kuvan pienestä graziella-koirasta, jonka halusin maalata. koira oli löydetty hylättynä ja sairaana. ei mikään poikkeava tarina romaniassa. Vaikka Romania on EU-maa on valtion eläinsuojelun taso vielä olematon. Erityisesti maan löytökoiraongelma on valtava, todennäköisesti pahin kaikista EU-maista. Yksin maan pääkaupungissa Bukarestissa arvioidaan elävän kaduilla noin 50 000 koiraa. Kaikkiaan arviot Romaniassa elävien kulkukoirien määrästä vaihtelevat 2 miljoonasta jopa 5 miljoonaan koiraan. Teksti on lainattu pelastetaan koirat ry:n sivuilta) tämä pieni koira ja työskentelyn aloittaminen saikin päähäni muunlaisia ideoita. mietin, olisiko paitojen myyminen helpompaa jos paidan ostaja saisi kohdistaa rahansa juuri ostamansa paidan koiralle? apu menisi heti perille: lääkekuluihin, ruokaan yms. maksu voitaisiin suorittaa suoraan eläinsuojelijoiden tilille. pitää kuitenkin muistaa, että eläinsuojelijoilla romaniassa on kaikkea muuta kuin helppoa: koiria on liikaa ja rahaa ei ole yhtään!

nyt en tiedä, kuinka tämän projektin toteutan ja mihin rahat kohdistan? uskon kuitenkin, että työskentely  ja keskustelut selventävät projektia pikkuhiljaa. ensimmäisellä maalauksellani haluan kuitenkin auttaa suoraan pientä graziellaa:

tässä linkki graziellaan facebookissa: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.338976296227086.1073741890.267006090090774&type=1 jos ette pääse tuonne tuosta linkistä tykätkää facebookissa koirakamuille jeesiä- sivusta- ja tietysti muutenkin! 

tätä mekkoa voi huutaa itselleen täällä blogissa kommenttikentässä tai laittamalla minulle viestiä sanninen@gmail.com. minä sitten päivitän huutoja tänne viestikenttään! 

koko s-m, kuvan malli on 172cm pitkä.

lähtöhinta on 60e!

KOHDE SULKEUTUU KESKIVIIKKONA 27.8.2014 KLO:21.00!

Kaikki rahat menevät suoraan tämän koiran auttamiseen! peace, love and graziella!

kesä tuntuu

pitkästä aikaa täällä! syy: olen lomaillut työhuoneelta jo melkein 2kk ja loma jatkuu vielä koko elokuun. täytyy myöntää, että mietin jo tulevaa projektiani ja pikkuisen himottaa mennä työhuoneelle. MUTTA vielä kuitenkin ahdistus voittaa himon. Kevään tuoma burn-out on ollut niin perseestä, että en jaksa enää leikkiä terveydelläni vaan lomailen vaikka väkisin. olen tehnyt vielä palkkatöitä sen 3pvää/vko ja näitäkään enää jäljellä tässä kuussa 3 päivää. tämäkin kurjaa, kun ilmeisesti työpaikan sisäilma on pitänyt minut puolikuntoisena 2 vuotta. hyvä että syy on selvinnyt ja pääsen täältä pian pois.
perustin piirustuskerhon. sen nimi on iloiset piirtäjät. eikös ookin iloista? eli olen kyllä tehnyt taidetta: piirtänyt. mutta se on ollut ihanaa ystävien kanssa nauramista, uimista, saunomista ja syömistä erilaisissa ihanissa vaihtuvissa paikoissa. siinä sivussa piirtämistä ilman sen suurempia "pitää tehdä teos"- paineita. voi kun saisi tämän saman rentouden joskus niihin oikeisiin teoksiin! tässä joitakin piirroksia, kaikkia eivät kerhon satoa, mutta kuitenkin iloisuuden satoa.

 

kesä tuntuu ihanalta. olen ollut paljon tekemättä yhtään mitään. täysin uusi puoli minussa. olen voittanut suorittajan itsessäni: nähnyt ystäviä päivittäin, kastellut pihan kasveja, nukkunut kun nukuttaa.vielä kuitenkin pelkään, miten suoriudun tulevaisuudessa töistä? etten vain ala tekemään liikaa ja ressaamaan turhia. tietysti tilanne on helpompi ihan jo siksi, kun päivätyöt loppuvat. aion olla työhuoneella viikossa max 5 päivää (yksi niistä on toimistopäivä jos sille on tarvetta) ja päivät ovat lyhyet. työmatkoineen n.6 tuntia. haluan, että minulla on aikaa tehdä arkena muutakin kuin töitä. KOSKA tässä elämässä tulee nauttia tästä hetkestä eikä vaan tavotella jotakin ja elää harhassa että sitten ois muka paremmin. jos en oo onnellinen nyt, niin en koskaan. ja sama pätee sinuunkin!

Valonkesto-testi // tussit

tämä piirtäjä on kärsinyt jo ties kuinka monta vuotta tussilaaduista. laadut ovat sellaisia, että niillä voi kyllä tehdä luonnoskirjaan kuvia, mutta valonkesto on niin surkea, että jo päivä vasten aurinkoa voi haalentaa väriä huomattavasti. meillä töissä myydään promarkereita (joiden valonkesto on jo testattu siinämäärin, että ollaan tehnyt mainos standiin niillä ja muutamassa viikossa kuva on ollut vain muisto). eilen meidän kauppaan saapui uudet tussit merkkiä stylefilemarker. herkullisen näköiset! mutta puhelu pomon kanssa kertoi, että tuskin ovat edes promarkereita paremmat valonkestoltaan. muutama kuukausi sitten löysin stockmannilta faber castellin sivellintusseja, joissa on käytetty indian inkkiä. tussissa lukee: high lightfastness. mutta en luottaisi tuohon ja päätin tehdä testin. otin mukaan jo varmasti surkean promarkerin, tuon kaupalla uuden ja viimeiseksi mainitut. JOS faber castellit ovat parhaat, teen voitavani että saadaan ne liikkellemme irtomyyntiin. ne olisivat takuuvarma hittituote! itse teen kaupalla viimeisen työvuoroni 31.7, joten tätä ennen voisin tehdä vielä suuren palveluksen piirtäjille! etenkin itselleni, koska unelmissa tehdä joskus suuri tussipiirros.

 

Sit vaan paperi kiinni ikkunaan ja tuloksia odottelemaan!

Loppu

olen valvomassa viimeistä päivää näyttelyäni jätkä huutosaaressa. aivan ihana galleria, tilaisa ja valoisa, sopiva töilleni. olo on tosi haikea, 15 päivää on lyhyt ja nopea aika. varsinkin kun mietin, kuinka paljon olen antanut itsestäni tämän valmisteluun. olo on myös turhautunut: hesari ei kirjoittanut tästä. onneksi sentään menoista oli tämä näyttely nostettu kuvalla ja pienellä esittelyllä esille. olen sympaattinen piirtäjä, kirjoittavat.

täällä kävi galleriakierrosryhmä. 12 ihmistä ja opas. oli hauska salakuunnella kun opas kertoi minusta ja teoksistani. toistesta suuresta piirroksestani, ikkuna pohjoiseen 2, hän sanoi "hevarin huone". meinas lentää kahvit näppiksille. lopuksi joku kysyi onko kukaan taiteilijoista paikalla ja ilmiannoin itseni. sain kertoa teoksistani ja työskentelystäni. ihmiset kyselivät paljon ja oli mukavaa.

kielot ovat kuihtuneet. mäkin olen varmaan kuin tää kielo, niin väsynyt. ei tunnu löytyvän voimia edes purkuun ja auton pakkaamiseen, tampereelle ajoon ja auton tyhjäämiseen.

onneksi ei sada, ihmisiä käy enemmän kuin alkuviikosta, mutta perille vois löytää useemmatkin. marko löysi ja toi kirsikoita.

taas pyörittelen kysymystä: oliko tän arvosta? sen arvosta, että mun sydän sykkii yhä liian nopeeta, kurkkua kuristaa, hermot ei kestä. olisi nyt edes se hesari kirjottanut! olispa joku museo ostanut jotain kokoelmiinsa! olispa joku löytänyt minut täältä, napannut helmen itselleen! kutsunut pitämään näyttelyä jonnekin meren toiselle puolelle. mutta koska mitään tuollaista ei tapahdu, saa olla onnellinen siitä, että yksi ihminen sanoi: älä lopeta, sä oot helvetin hyvä. ja siitä, että mä todella rakastan tätä ammattia, kaikesta huolimatta.