maanantai 13. syyskuuta 2010
mun- ei kenenkään muun
Näyttely lähestyy hurjaa vauhtia. luulin ettei tulisi yhtään kiirus, mutta vähän taitaa tulla. pamahdin kipeäksi! onneksi kotona voi tehdä kipeily asioita kuten lähettää flyerit painoon ja päivittää blogia :) musta tuntuu että oon elänyt jossakin sumussa viimeiset viikot, sydänsurut tekee sellaista! nyt alkaa kyllä jo mennä paremmin. viime viikolla ravasin kokoajan paikasta toiseen mutta mielestäni en saanut mitään tehtyä. se ravaaminen tapahtuikin kai sitten vain pääni sisällä. työhuoneella olin vain 4 tuntia koko viikon aikana. sekin meni siihen että seisoin teoksen edessä ja mietin mitä kohtia tulisi nostaa esille enemmän. onneksi perjantaina juttelin työhuonekamuni sebastianin kanssa ja hän antoi hyviä vinkkejä! toisaalta siitä tuli pienet kouluaika fläsärit ja pikku ahdistus, mutta en antanut menneisyyden huijata mua. koulussa oli liikaa muita, jotka tunkeilivat mun ideoihin niitä yrittäen muuttaa. se on kai ihan perus kritiikkiä mut mä en tykkää siitä! :) muutenkin toi koko sana kritiikki on mulle aika outo. tilanteet, joissa koin saavani rakentavaa/minua eteenpäin vievää krittiikkiä ovat hyvin vähissä kouluajoilta. paras anti tuli katja tukiaiselta vikana vuonna. avauduin hänelle koulumme puutteista (ja joo tiedän, kaikkialla on puutteensa mutta kyllä avautua täytyy etenkin vikana vuonna jollon valmistuu ja kaikki tuntuu olevan ihan perseestä). katja sanoi: älä välitä muista, teet omaa juttua, se on parasta juttua! ja niimpäs onkin!
tänään sain tietää, että teokseni valittiin suomen kuvataidejärjestöjen liiton 2010 vuosinäyttelyyn järvenpään taidemuseoon. se on mukava juttu! skjl ei koskaan petä mun luottamusta, tää taitaa olla heidän 4. näyttely johon mut valitaan- eli kaikki joihin oon hakenut. rakastan skjl:ää, katja tukiaista, mun koiria ja tietty äitiä, isiii ja siskooo. <3<3<3<3<3 ja jos nyt lukija miettii mitä tää mun henkilökohtanen rakastaminen tähän liittyy niin todellakin! koska mun taidehan on omaelämäkerrallista hömppää. ainiin tuli mieleen et yks ope koulussa sanoi kerran että häntä ei vois vähempää kiinnostaa meidän henkilökohtaisuudet taiteessa. voin sanoa että ekan vuoden opiskelijana tuo ei ollut mukavaa kuultavaa. kun mun koko taide perustuu sille. nyt sit saatte sanoo ihan mitä vaan koska rakastan työtäni ja olen aina oikeassa mitä tähän juttuun tuleee!
nyt meen kirjottaan lehdistötiedotetta. ihanaaa! (ihan oikeesti)
<3, nti s
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti