juliste ja äiti

kipeilen kotona ja päiväkin kotona TEKEE MUT HULLUKSI! tein ton julisteen nyt niin voin sit kokea itseni muka tärkeäksi. onhan tuohon näyttelyyn vielä matkaa mutta se on kyl mun päässä kokoajan. tänään oon myös tuskaillut teoskuljetusten kanssa. pitikin hakee siihen skjl:n näyttelyyn isolla työllä. tarkotus oli mennä ripustamaan helsingin näyttelyä henkilöautolla (ihan tarkotuksella teen installaation johon ei tarvi pakettiautoa!) mut sitten tulikin tieto että skjl:n teos tulee kuljettaa järvenpään taidemuseoon samana pvänä. no, pitää siis ottaa peräkärry kun sellasen saan lainaan. ja mähän en mitään peräkärryä tuolla kuljeta. etenkään helsingin keskustassa! onneks kämppis lähtee kuskiksi ja yksi murhe on poissa. suurin osa kyllä taiteilijana olemisesta on kurjuutta. surua, kun ei saa apurahaa tai näyttelyä. mut vittu köyhyys on pahin! tili on minuksella kun painatin flyerit ja ostin 100 postimerkkiä ja kirjekuoret. olisi kivaa saada joskus elämässään rahaa säästöön esim jotakin matkaa ajatellen, mutta ei, kaikki ns. ylimääränen menee näyttelykustannuksiin. oon 30vee ja ilman mun äitiä mulla ei ois mitään: ei koiria, kotia tai mahdollisuutta olla taiteilija. aina kun tulee jotakin ylimäärästä soi äidin puhelin ja kysyn alistuneena rahaa. nytkin joku turha koirien rokotus maksaa 80e ja auto pitää viedä huoltoon (jonka kaikki muut kustannukset äiti maksaa paitsi bensan). ei vaan voi mitään että taide on ekana- sen ehdoilla mennään. kerran yks ala-aste kamu kysyi että eihän sulla ainakaan huolta rahasta ole kun kokoajan on näyttelyitä ja näkyvyyttä. mutta ei-taiteilija, "oikeita" töitä tekevä ihminen, ei ole siitä tietonen että taiteilija maksaa kaiken itse. kamu oli ihan ihmeissään siitä että olen joutunut maksaa galleriasta vuokraa ja vielä ensin saanut näyttelyajan sinne kymmenien hakemusten joukosta. ja jos apurahaa joskus sais niin se ois mulle lottovoitto vaikka sekin on ihan alhasin palkka. mulla jää laskujen jälkeen käteen kuussa n. 40e. en käytä alkoholia enkä polta tupakkaa. ja sit dyykkaaminen on multa näköjään kielletty kun vakipaikkaan tuli uudet roskikset joihin ei pääse. itkettää ne kaikki leivät ja vihannekset jotka ei pääse ihmisen masuun. taiteilijoiden elossa pätee se laki, että vaikka koko suomi tietäis sut sä voit olla aivan rutiköyhä!
mut nyt menen saunaan joka on äitini ostaman talon alakerrassa ja josta koituvat sähkölaskut äitini maksaa! kiitos äiti <3
p.s shampoon ostin ihan omilla rahoilla!