70 tuntia

taas mietin, että mitä sitä tuli taas aloitettua? päätä särkee aina niinä päivinä kun piirrän tätä piirrosta. selkään sattuu kokoajan. mutta oikeestaan se on tämän kaiken arvoista. tai sen tuloksen arvoista johon joskus ehkä pääsen. tai siis tietysti pääsen. usein vaan iskee epätoivo kun teos etenee niin hitaasti. pitää vaan tarttua kynään ja aloittaa heti kun menee työhuoneelle, jos seisoo teoksen edessä ja katselee mitä kaikkea vielä on tekemättä iskee todella epätoivoinen olo ja pelko ettei teos valmistu heinäkuun näyttelyyn. lähipäivinä olen hysäksynyt sen, ettei se välttämättä valmistu ja se ei haittaa. aina tulee seuraava näyttely. ja tämä teos on kuitenkin vain pieni osa tulevaa teossarjaani jota aion tehdä vähintään vuoden 2013.
on ollut tosi kiire. monesti on tehnyt mieli kirjoittaa tänne mutta ei ole vain kerennyt. piirtäessä tulee mietittyä paljon. kuuntelen kyllä samalla yle puhetta että tähän päähän menisi jotakin järkevääkin. voisin sanoa, että yle puhe on mun pelastus! välillä ihan unohtaa että piirtää kun tulee niin mielenkiintosia juttuja! tajusin muuten yksi päivä sen, että pitkäaikainen unelmani, vapaaehtoistyö, onkin jo tässä: teen ilman palkkaa arvokasta työtä! itse tunnen usein turhaantumista taiteilijuudesta, mutta monet ympärilläni sanovat, että tekemäni työ on tärkeätä.
meidän piti olla ensi viikonloppuna taidesuunistuksessa, mutta meidät oli unohdettu! tajusin sen kun menin sinne sivuille ja huomasin ettei meitä lue listassa. vähän kyllä lannisti... mutta ens vuonna päästään mukaan ilmaiseksi kun kävi tällainen vahinko!
apurahaa en ole saanut, ja se on perseestä! jos vertaan tämänhetkistä tuotteliaisuuttani viime vuoteen, kun olin apurahalla, on siinä parantamisen varaa. se, että joudun tekemään vielä rahatöitäkin 2-3 pvää viikosta todellakin näkyy työhuone tuloksissa. mä käyn töissä että mulla on varaa maksaa työhuoneen vuokra ja siks en kerkee oleen siellä. aika... hm, tragikoomista.
paljon on tapahtumassa toukokuussa, mutta niihin palaan sit lähempänä. ja taas kun oli aikaa kirjottaa ei enään muistakaan niitä mielettömiä oivalluksia josta joskus oli tarve kirjottaa.
p.s ostin elina merenmiehen teoksen ja se vasta onkin mahtavaa!
tuolla takana se näkyy: janin kaljun pään päällä.