suuri

minusta tuntuu lähes uskomattomalta, että tämä ikuisuus-projekti on pian valmis! välillä meinasin luovuttaa kun fysiikkakaan ei meinannut kestää. seisten piirtäminen puuväreillä (joutuu painamaan) on todella raskasta: selälle sekä niskalle. kun kädellä ei ole tukea kasvaa paine kehossa suureksi.  olen hinkannut tätä noin 1,5 vuotta. olen merkannut työtunnit ylös, näin teoksen hinnoittelu helpottuu. laskin, että jos olisin pystynyt tekemään teosta 5pvää/vko olisin saanut sen valmiiksi neljässä kuukaudessa. tammikuussa 2014 aloitan uuden samankokoisen teoksen työstämisen ja sen tulee valmistua neljässä kuukaudessa. se tulee sitten toukokuussa helsingin huuto jätkäsaareen esille.
tässä vähän kuvia ja selostusta työskentelystäni:

tässä kohdassa on jo kolme kerrosta väriä. piirtäminen muistuttaa paljon maalaamista, en vaan pelkää piirtämistä niinkuin maalaamista. keittiötikkailla seisominen on jotenkin hankalaa ja siks usein pidän kättä kehoani ylempänä. pitää ravistella  kättä kerran minuutissa. ilman villaranneketta tulee ranteeseen tulehdus.

vihdoinkin keksin työhuoneella lojuneille vanhoille taide-lehdille hyötykäyttöä! lopulta seisoin kolme kertaa tätä korkeamman kasan päällä! :)

Huihui kun ollaan korkeella!

kynät käytetään ihan loppuun. mulla on sellanen "holkki" lyhyille kynille.

ja tadaa! näin hieno on!

kirjahylly!

 jes!

tässä muutama yksityiskohta pikkuhiljaa valmistuvasta teoksesta. 

tuntuu ihanalta, että tuo kirjahylly on valmis! muistan kun olin tehnyt yhden hyllyn valmiiksi ja ajattelin, että en jaksa tätä projektia! no, otin siitä lepoa muutaman kuukauden verran ja nyt se taas etenee pikkuhiljaa. todella hidasta työskentelyä on: ensin piirrän ääriviivat isosta kuvasta leivinpaperin avulla, teen kuvasiirron ja leikkaan kuvaan sopivan palan. näin voin työskennellä pöydän ääressä ja liimata sitten valmiit osat suureen työhön. jotkut kohdat teen suoraan paperille. sellaiset, joissa ei tarvi niin yksityskohtasta nyhväystä. kuten tuossa alemmassa kuvassa.

sain työskentelyapurahan puoleksi vuodeksi ja sekin antaa taas uutta energiaa ja uskoa omaan työskentelyyn. onnea mä!

ja huhhutihuh! mää oon tehnyt tätäkin duunia jo vuoden. katso TÄNNE!

(liikaa)töitä

tekisi mieli tehdä työhakemus vaatekauppaan. mutta nyt on tullut vastaan jaksamisen raja. kassatyöt tekee pahaa mun selälle (ja mielelle!), ihan sama istuuko vai seisooko niin särkee. vaikka olisi ollut töihin mennessä hyvällä tuulella ei enään kohta voi olla kun mikä vaan asento sattuu. en haluaisi olla mikään valittaja, mutta nyt oon. voi kun voisi keskittyä vaan omaan työhönsä: olemaan kuvataiteilija. mikä on jo itsessään ammatti, joka vaatii helvetisti aikaa. eniten ehkä kassailussa tökkiikin se, että ei kerkee/jaksa olla työhuoneella kuin kahtena päivänä viikosta.
viimeviikolla aloitin sen uuden ison työn. kerkesin värittämään sitä yhteensä 12,5 tuntia. mukana kuvia miten paljon siinä ajassa tekee. ja mielestäni yllättävän paljon. olen nopea. kun aloitan uuden työn, koen kyllä suurinta onnea mitä voin. kun värittää ja on tyytyväinen jälkeen ja saa tehdä juuri tätä: se on mulle onnea. niitä pieniä hetkiä jollon tosiaan tietää että mä voin ja mun pitää olla taiteilija. vaikka mun sitten pitäisi hankkia rahaa muilla töillä niin sen jaksaa, koska jossain vaiheessa se apurahakin taas mulle myönnetään. ja sit mä väritän jokapäivä sen 4-5 tuntia (käsi ei kestä kauempaa) eikä mun tarvi miettiä kuluttaisko vaatekaupassa työskentely vähemmän mun selkää kuin kassalla istuminen? tai mistä sitä rahaa taas sais?