maanantai 5. marraskuuta 2012

Suomineito

Sain yllätyksekseni kivan kuvitushomman: selkokuva heidän projektiin.



on ollut suurta surua elämässä kun nuppu-koira nukkui pois. nyt rupee jo arki tuntumaan normaalilta ilman häntä. onneksi on vielä tiina-koira hoidettavana tyyppinä.
elämä tuntuu kivalta. olen päässyt kauheasta stressikierteestä pois. syy voi olla se, etten hakenut yksityisnäyttelyaikaa ensi vuodelle: ei ole siis mitään tiukkaa aikataulua. päivät täyttyvät kuvitushommista ja erilaisista tilaustöistä. minulta on tilattu pari ex-libristä ja tänään ajattelin keskittyä niistä toiseen. kaverille saan suunnitella tatuoinnin ja sekin muhii päässä. sen aloittaminen on pelottavaa: että osaanko tehdä tarpeeksi hienoa? ja siskolle haluan tehdä muotokuvan apsusta (siskon lapsuuden lempilelu). ja ainiin! muutaman maalauksen haluan tehdä tampereen taiteilijaseuran joulumyyjäisiin. että joo,joo, hommaa on! mut nää on kaikki kivoja hommia ja kukaan ei kuole vaikka en kaikkee tekiskään tämän vuoden puolella.
olen myös päässyt jatkamaan suurta puuväripiirrosta. sen työstö olikin tauolla muutaman kuukauden, kun tuntui, ettei kroppa kestä sitä. selkä on ollut huonona! se on kipeä nykyään kokoajan. joten seisten piirtäminen ilman tukea kyynärpäälle ei vaan toimi! mutta keksin ratkaisun tähän ongelmaan tekemällä pöydän äärellä pieniä osia ja sitten liimaan ne isoon teokseen. kuvaan syntyy näin mielenkiintoista dynamiikkaa. tässäkin on yksi ongelma: jopa istuminen on nykyään sellälle liian rankkaa. pitäisi varmaan ostaa joku super työtuoli. en vaan tiedä millainen?
kuvassa teosta tehty 130 tuntia. kooltaan tää on 3m levee ja 2,5m korkee. tää on tosi yksityiskohtanen,  kirjahyllystä näkee mitä kirjoja siel on.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Surullinen kuvitusjuttu

Näin teen kuvituksia. Ensin puuväreillä ja akvarelleilla piirrokset ja sitten kuvien leikkaus ja lopulta scannaus. tietsikalla tapahtuu helposti loput. tämän kuvan  tekemiseen meni n. 6 tuntia (se ei sis. ideointi/tekstiintutustumisaikaa).




Rakastan kuvituksien tekemistä. Unelmoin, että joskus vielä elättäisin itseni niillä.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Raksahomma

moi mun viis lukijaa. lahden avajaiset meni ja oon sitä mieltä että lahdessa on hauskoja tyyppejä! mun levynkansista on nyt ostettu kolme. kiirehtikää kaks enään jäljellä!

   
         


viime sunnuntaina vein teokset kaapelille helsinkiin art fair suomi 2012 tapahtumaan. ripustus alkoi maanantaina ja sitten ripustinkin yhtä soittoa 2,5 päivää. kuuntelin kun vieressä olevat valitti kuinka raskasta on ripustaa kolme omaa valokuvaa seinälle. joku sanoi mulle, että en kyllä kadehdi sua. kyllä siinä kävi mieless että mitä järkee, kun ei näitä varmaan kukaan ostakaan, mutta lopulta olo on todella hyvä. vähän kuin maratoonin jälkeen (kai, en oo kokeillut).  sain myös hyvää palautetta ja huomiopisteitä ahkeruudestani. avajaisissa olin kuin elävä kuollut. joku kiva nainen osti kaksi lintuakin. toivon niin kovasti, että jotain muutakin ostettaisiin. etenkin puuväreillä suurennettu kiiltokuva-arkkini saisi jo löytää tiensä johonkin julkiseen paikkaan. esim lasten sairaalaan!



mulla oli/on onnellinen olo. tuntuu, että oon ansainnut kaiken huomion ja kehut mitä siellä sain, koska olen todellakin raatanut näiden teosten kanssa. eikä se raataminen tähän lopu: sunnuntaina on jo purku. sitten pääsee taas irrottelemaan 800 naulaa seinästä. toivotaan ettei tikkaat kaadu, ei mua oo kukaan siellä vakuuttanut. aika hurjalta se välillä tuntui kun oon vielä niin ekspressiivinen tyyppi. se ei välttis oo hyvä juttu siellä kuuden metrin korkeudessa.
nojoo. oon kuitenkin taas vaihteeksi tyytyväinen ammattiini. etenkin kun oon lähiaikoina pyöritellyt koko alan vaihtoa. ymmärsin tuossa ettei mun tarvi olla niin ehdoton: taiteilija tai ei. voin vaihtaa suhtautumistani tapaan olla taiteilija ja voin lopettaa raskaiden suurien puuväriprojektien kanssa nyhväämisen. mulla on nyt muutoksen aikakausi urallani. mä alan tekeen silleen, että nautin tekemisestäni. en suunnittele/tiedä etukäteen mitä/miten teen, enkä ainakaan pitäydy pelkissä puuväreissä. ja tän jutun oon tajunnut kuvitustöiden ansiosta. suhtaudun niihin vähän kevyemmin kuin itse teoksiin ja sellainen suhtautumistapa pitää saada siirrettyä myös muuhunkin tekemiseen. ihan kuin oisin just päässyt lempikouluuni ja se koulu on mun työhuone ja mä haluun sinne nyt! jee!
tässä kuvat päihdeäideistä liittyvään juttuun, jotka tein tulvaan:



ja tässä yliopiston naistentutkimuslaitoksen uuden lehden kansikuva:





keskiviikko 22. elokuuta 2012

syksy

Yhtäkkiä mulla on taas uusi työhuone. onneksi vain yhden oven takana vanhasta, ja taukotilakin jäi vanhaan tilaan. meitä on nyt yhteensä kuusi. vanhan tilan lisäksi vuokrasimme vielä 67 m2. sinne menin minä ja kaksi muuta: olkoot he m ja m. siellä ovat nyt s, m ja m. aika ihanat kirjaimet!
maalasimme koko tilan, VALKOISEKSI, koska siinä oli ennen baari ja katto oli maalattu mustaksi. seinistä irrotimme paneelit ja peitimme valkoisella sinisetkin alueet. tässä kuva. ankeasta matalan oloisesta tilasta tulikin suuri ja valkoinen kuutio. ja yksi seinä on kokonaan näyteikkunaa. me rakastetaan luonnonvaloa!
olen jo kerennyt työskentelemäänkin uudessa tilassa. sopeuduin helposti vaikka aluksi tuntuikin haikealta se 20 metrin muutto. esimerkiksi kouluaikoina työpisteen siirtäminen metrinkin muualle sekotti koko pakan pariksi päiväksi.
 ensi viikolla 1.9 aukeaa "Ääniraita Maalaukselle" niminen näyttely Lahden Nykytaiteen Kioskissa. Avajaiset Taidelauantaina 1.9. 2012 klo 18-20.  Näyttely koostuu kuvataiteilijoiden uniikeista levynkansimaalauksista ja niihin liittyvistä ääniteoksista, jotka skaalaltaan liikkuvat laulelmista noiseen. Näyttelyn taiteilijat:
Olli Hopia
Topi Juntunen
Hermanni Keko
Antti Lämsä
Tuomo Nevalainen
Joona Pakkanen
Jyri Pitkänen & Sanni Seppä
Pilvari Pirtola
Vesa-Antti Puumalainen
Tuukka Tammisaari
Jaakko Tuomainen
Lasse Ursin
Ville-Veikko Viikilä
Nicole Willis
tässä muutamasta kannestani kuvat! ja pitkästäikaa olen työskennellyt täysin ilman itsekritiikkiä. syynä on ehkä se, että en ole maalari ja koen tämän enemmänkin leikiksi/harrastukseksi. tekee tosi hyvää!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kuvapaljastus

hyvä blogi, on ollut ihan kamala ahdistus. menin ihan solmuun ja itsekritiikki tuntui ylitsepääsemättömältä. mietin, että mun ammatti on kaikista kamalin (koska en ole esim saanut rahaa mistään toukokuun jälkeen)en saanut sanoista otetta enkä kuvista kivoja. mutta todellakaan mitään ei synny jos ei tee vaikka väkisin. päätä särki ja itkin ja hajoilin MUTTA TEIN! ja ilmeisesti mun piti nyt tehdä kymmenen huonoa kuvaa ja hylätä kaikki aikasemmat ideat, koska nyt tekeminen on taas maailman ihaninta ja juhon runokirjasta tulee upee! varoitus: kuvapaljastuksia!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Juho-serkku

Mulla on serkku. se on juho-serkku. täällä on sen blogi. kolme päivää sitten aloitin juhon tulevan runokirjan kuvituksen. ihanaa ja pelottavaa aloittaa uusi projekti. ja vielä sellainen jossa pitää oikeesti ajatellakin. viimeiset vuodet olen kopioinut. ainoa asia mitä mun on pitänyt päättää on et mitä kopioin ja sit seuraavat kuukaudet on ollut vaan toisen kuvan siirtämistä käden ja kynän avulla paperille. helppoa. mun työpöydällä ei ookkaan enään vaan puuvärejä, terotinta ja kumia. nyt siinä on puuvärit, akvarellit, tussit, eläinkirjat, kasvikirjat, kiiltokuvia, sakset, liima, erilaisia papereita ja 114 sivua runoja.
kun 1,5v sitte aloitin karhumaurin levyn kansi projektin, olin ahdistunut ja epävarma. ja niin oon ollut nyttenkin. onneksi olin päättänyt että heinäkuun työstän juholle kuvia joten oli pakko aloittaa. ja alottaminen on se vaikein juttu. harmillista on, että jokapäivä pitää aloittaa! :) mutta työskentelyn aikana oon kyllä tosi onnellinen ja innostunut koska teen jotain niin erilaista mihin oon tottunut. on kivaa yllättää itsensä ja toisaalta myös voittaa se jokapäiväinen aloittamisen pelko. ihmeellistä on myös se että ainakin kolme kertaa päivässä oon tosi tyytyväinen ja sitten kyseenalaistan kaiken ja mietin, pystyvätkö lukijat löytämään kuvista sen mitä sanoissa on. sekin että näkee kuvan mielessään jonkinlaisena ja lopputulos ei olekaan sitä kun ei osaakkaan, on huonompi mitä luuli! ensinnäkin kuvat tulevat kirjaan mustavalkoisina ja rakastan värejä! enkä tiedä miten ne sitten toimivat ilman värejä. onneksi kansi saa olla värillinen.
juho kyllä sanoi mulle että älä ota tätä tilaustyönä. (tilaustyötä tehdessä miettii aina mitä se tilajaa haluu, pettyykö se muhun, pilaanko sen projektin?), vaan tee ihan mitä itselle tulee mieleen. ja niin nyt olenkin päättänyt että takerrun runojen sanoihin ja sekoittelen niitä keskenään. niin että mikään ei liity mihinkään ja kuitenkin kaikki kaikkeen. mun päätä särkee varmaan koko tän projektin ajan kun joudun käyttämään aivojani. se on rankkaa se! sanojen ja kuvien takku aivoissa. mut silti ihana juttu! joka päivä huomaan olevani hitusen rohkeampi. ja koitan muistaa että voin luottaa itseeni.
ja päivässä ei saa tehdä liikaa. yksi kuva riittää. siis sellainen johon on tyytyväinen. tähän loppuun viel sanon et lukekaa juhon 2011 ilmestynyt kirja "muovin kukkia", löytyy kirjakaupoista! helvetin hyvä!

torstai 5. heinäkuuta 2012

raskaana- aina.

mulla on kolme kaveria ja ne kaikki on raskaana. niiden kanssa on kivointa hengata koska niillä on nyt sellainen elämäntilanne että ne voi vaan olla. odottaa. ja pitää levätä. ja voi syödä ja on lupa vähän lihoa. mulla on sellanen olo että oon kanssa raskaana. tai siis haluaisin elää niinkuin raskaana olevat. olen miettinyt miksi en saa olla koko päivää sängyssä (ilman huonoa omaatuntoa), miksi en saa jättää jotain tekemättä (ilman syyllisyyttä). ja kun puhun näiden raskaana olevien ystävieni kanssa on nekin hirveessä kriisissä että loppuuko ura nyt tähän kun lapsi tulee? kaikessa ekana mielessä ura, menestyminen, nuoruus, voitto. mutta kuitenkin ne lopulta antaa itselle mahdollisuuden vaan olla ja odottaa ja nauttia raskaudesta. ehkä ekaa kertaa elämässään ilman syyllisyyttä. voi olla koko päivän ostoksilla koska se vauva tarvii kivat vaatteet, ei oo mihkään kiire. ja ne koittaa elää ilman ressiä ettei vaan vauvalle kävisi mitään, ne syö tosi hyvin ja ottaa jälkiruokaa kolme kertaa lisää- koska vauva ansaitsee sen. ne ei polta eikä juo, koska vauva plaaplaa.
sit kun on kivaa laittaa aina joku kuva niin tässä tilaustyö jonka tein. puuväri paperille ja sit liimattu kapalevylle ja leikattu. tulee lastenhuoneeseen <3 muuta en ookkaan tässä tehnyt, koska mun ei tarvii ja siihe ei tarvi yhtään mitään muuta syytä kuin: mä! p.s en ole raskaana enkä aio olla tulevaisuudessakaan!