torstai 26. huhtikuuta 2012

muu galleria

tän blogin ulko-asu on muuttunut ja se häiritsee. en osaa kirjottaa tänne! oon niin mummoutunut että aina pitää näyttää samalta ja olla samaa pöperöö (yleensä jotakin soijaruokaa ja tänään just luin netistä että soija on myrkkyä!!!!) pöydässä. muuten menee pasmat ihan sekas! noniin. tällä viikolla vihdoin pääsin ensi viikolla avautuvan näyttelyni (muu galleria, helsinki) pariin. aloitin uudet työt kirpputorilla eli vapauduin kassatöistä. selkä- ja hartiakivut on kokonaan poissa. päätä kyllä särkee yhä usein. mut se onkin mun syntymävamma! eli nyt oon ollut parina päivänä työhuoneella ja tehnyt esimerkiksi pienoismallia, penkonut lapsuuteni piirroksia, korjannut ja liimannut. tänään sain pienoismallin puoliksi tehtyä ja sitten totesin etten tee sitä loppuun. kivointa aina uudessa näyttelyssä on se, että itsellekin vasta paikanpäällä selviää miten jutut tulee esille. tässä on kuvia mun pienoismallista, se on ehkä säälittävin. mutta mittasuhteet on laskettu oikein joten apua siitä oli. toi on vaan yks nurkka galleriasta. eli ekana tein tällasen ja olin ihan fiiliksissä tosta kolmio jutusta (noi paperit on lintupiirroksia). mut sit näytin rakennusmiehille ideaani ja ne tyrmäs sen. noi seinästä lattiiaan lähtevät tukipuut ois kuulemma hankala juttu. kai sen siis pystyis tekeen, mutta ois pitänyt alkaa suunnitteleen vähän aiemmin.
no sit mä revin sen ja tein näin:
oho! ei tässä kuvassa näykkään mitä tein. tulkaa näyttelyyn niin näätte! -tse, tse! muusta en tee kummempia suunnitelmia. liimasin kiiltokuvatyön taakse tarrateipit ja siinä meni joku 1,5h. tarratkin maksoi 24e! miettikää sitä. sit kävin ostamassa minipuuvärikyniä (8e) joita käytän installointiin ja sellasia pieniä pyykkipoikia (4 pussia 24e) joilla ripustan lintupiiirroksia. sit meni joku 2h kun metsästin kalastusnarua, loputa löytyi vapaa valinnasta (16e) ! halusin juts sitä kun se on nätimpää kuin siima. ja nää summat nyt on iha pieniä jos miettii mitä se galleria tila mulle maksaa. onneks sain sellasen pienen apurahan joka korvaa just sen <3 apurahat <3.
ja sitten vielä loppuun kutsu! mä meen nyt tekemään eväitä huomiseksi. kai mun pitää vielä huomenna syödä soijasuikaleita kun ne on niin hyviä!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

70 tuntia


taas mietin, että mitä sitä tuli taas aloitettua? päätä särkee aina niinä päivinä kun piirrän tätä piirrosta. selkään sattuu kokoajan. mutta oikeestaan se on tämän kaiken arvoista. tai sen tuloksen arvoista johon joskus ehkä pääsen. tai siis tietysti pääsen. usein vaan iskee epätoivo kun teos etenee niin hitaasti. pitää vaan tarttua kynään ja aloittaa heti kun menee työhuoneelle, jos seisoo teoksen edessä ja katselee mitä kaikkea vielä on tekemättä iskee todella epätoivoinen olo ja pelko ettei teos valmistu heinäkuun näyttelyyn. lähipäivinä olen hysäksynyt sen, ettei se välttämättä valmistu ja se ei haittaa. aina tulee seuraava näyttely. ja tämä teos on kuitenkin vain pieni osa tulevaa teossarjaani jota aion tehdä vähintään vuoden 2013.
on ollut tosi kiire. monesti on tehnyt mieli kirjoittaa tänne mutta ei ole vain kerennyt. piirtäessä tulee mietittyä paljon. kuuntelen kyllä samalla yle puhetta että tähän päähän menisi jotakin järkevääkin. voisin sanoa, että yle puhe on mun pelastus! välillä ihan unohtaa että piirtää kun tulee niin mielenkiintosia juttuja! tajusin muuten yksi päivä sen, että pitkäaikainen unelmani, vapaaehtoistyö, onkin jo tässä: teen ilman palkkaa arvokasta työtä! itse tunnen usein turhaantumista taiteilijuudesta, mutta monet ympärilläni sanovat, että tekemäni työ on tärkeätä.
meidän piti olla ensi viikonloppuna taidesuunistuksessa, mutta meidät oli unohdettu! tajusin sen kun menin sinne sivuille ja huomasin ettei meitä lue listassa. vähän kyllä lannisti... mutta ens vuonna päästään mukaan ilmaiseksi kun kävi tällainen vahinko!
apurahaa en ole saanut, ja se on perseestä! jos vertaan tämänhetkistä tuotteliaisuuttani viime vuoteen, kun olin apurahalla, on siinä parantamisen varaa. se, että joudun tekemään vielä rahatöitäkin 2-3 pvää viikosta todellakin näkyy työhuone tuloksissa. mä käyn töissä että mulla on varaa maksaa työhuoneen vuokra ja siks en kerkee oleen siellä. aika... hm, tragikoomista.
paljon on tapahtumassa toukokuussa, mutta niihin palaan sit lähempänä. ja taas kun oli aikaa kirjottaa ei enään muistakaan niitä mielettömiä oivalluksia josta joskus oli tarve kirjottaa.
p.s ostin elina merenmiehen teoksen ja se vasta onkin mahtavaa!
tuolla takana se näkyy: janin kaljun pään päällä.

tiistai 21. helmikuuta 2012

(liikaa)töitä


tekisi mieli tehdä työhakemus vaatekauppaan. mutta nyt on tullut vastaan jaksamisen raja. kassatyöt tekee pahaa mun selälle (ja mielelle!), ihan sama istuuko vai seisooko niin särkee. vaikka olisi ollut töihin mennessä hyvällä tuulella ei enään kohta voi olla kun mikä vaan asento sattuu. en haluaisi olla mikään valittaja, mutta nyt oon. voi kun voisi keskittyä vaan omaan työhönsä: olemaan kuvataiteilija. mikä on jo itsessään ammatti, joka vaatii helvetisti aikaa. eniten ehkä kassailussa tökkiikin se, että ei kerkee/jaksa olla työhuoneella kuin kahtena päivänä viikosta.
viimeviikolla aloitin sen uuden ison työn. kerkesin värittämään sitä yhteensä 12,5 tuntia. mukana kuvia miten paljon siinä ajassa tekee. ja mielestäni yllättävän paljon. olen nopea. kun aloitan uuden työn, koen kyllä suurinta onnea mitä voin. kun värittää ja on tyytyväinen jälkeen ja saa tehdä juuri tätä: se on mulle onnea. niitä pieniä hetkiä jollon tosiaan tietää että mä voin ja mun pitää olla taiteilija. vaikka mun sitten pitäisi hankkia rahaa muilla töillä niin sen jaksaa, koska jossain vaiheessa se apurahakin taas mulle myönnetään. ja sit mä väritän jokapäivä sen 4-5 tuntia (käsi ei kestä kauempaa) eikä mun tarvi miettiä kuluttaisko vaatekaupassa työskentely vähemmän mun selkää kuin kassalla istuminen? tai mistä sitä rahaa taas sais?


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

berliini loves me


tulin tänne berliiniin toissapäivänä. matkalaukku on yhä kateissa. mentiin eilen antin avajaisiin freies museumiin. siellä oli hyvää ruokaa. perunoita. sen jälkeen mentiin sellaiseen transubaariin, jossa ei kyllä ollut yhtään transua (ehkä yksi). mutta rakastin sitä baaria. siellä oli seinällä sellainen kangas, jossa pikkupoika istui olohuoneen lattialla lukemassa kirjaa, leijona takanaan. otin siitä kuvan ja mietin, että rupean maalariksi koska haluan maalata sen. mutta pikkupojan tilalle laittaisin pikku-rudiardin.
join lasin viiniä ja olin ihan humalassa. seurasta lähinnä. nti m:stä. me muisteltiin kuinka noloja oltiin 15v. sitten. luettiin esimerkiksi itse kirjoittamiamme runoja helsingin rautatieasemalla. musta piti silloin tulla lastentarhan opettaja joka kirjoittaa runoja. kaikki oli siis mahdollista! me oltiin enemmän erilaisia kun kukaan muu! m ymmärsi vaan mua ja mä vaan m:ää.
oi ihana nuoruus!
minun ympärilläni pyörivät kaksi miestä. ne oli tietenkin liian tavallisia meille, niin erikoisille. mut ne kusettikin mua, ne varasti mun rahat ja kännykän. lompakko oli tyhjänä mun takin taskussa, joka oli tuolinnojalla. onneksi lattialta löytyi kaikki paperit. mut silti itkin hartaasti! hartaammin kuin silloin 15-vuotiaana asemalla. baarimikko, joka oli lynchin leffan hahmo, lohdutti.
tänään todellakin rupesin maalariksi. ensimmäinen masterpeace tehty berliinissä, kreuzbergissa, lähes alastomana nti m:n lukaalissa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

seinä


Tehtiin mulle työhuoneelle piirustusseinä, koska paperia ei voi laittaa kiinni suoraan seinään (seinään ei pure edes iskuporakone! ja se on epätasanen, näkyis pinnan jäljet sit piirroksessakin), Ostin kolme isoa vaneria jotka ruuvattiin puukehikkoon, joka oli liimattu seinään. en nyt muista sen super liiman nimee mut se on superia! sit kun toi veemäinen operaatio oli tehty, jonka kyllä lähinnä teki jyri ( kiitos siitä!) paklasin sauma- ja ruuvikohdat. oli niin fyysistä hommaa se ruuvien kaivertaminen levyyn, että tänään on lihakset kipeenä. tässä tulee vähän kuvia todisteeksi siitä, että kuvataiteilija harvoin vaan istuu ja piirtää jotain kivaa. tää seinä tuli maksamaan noin 150e ja ehkä päälle viel 70e jos pistän siihen päälle sellasen tasottavan kovan tapetin. koska nyt mua hämää se, että viereiset vanerit on ehkä 1ml eri tasosia. jotenkin haluis tehdä hommat hyvin! verraten siihen että 1,5 v sitten niittasin ison paperin seinään, joka oli nähnyt ainakin viiden ihmisen elämän ja tila oli kostee ja kaikinpuolin inhottava. ihminen muuttuu! tää on vaan yksi esimerkki siitä, kuinka haluaa olla ammatimainen. toinen juttu vois liittyyä mun siviilielämään: en ole koiraihminen. luulin aina niin ja tietysti rakastan eläimiä eniten. mutta hitto tuota vastuuta. haluun olla vapaa!
ja kuvat. ja sitten vielä, että mun on pitänyt kirjottaa blogiin monesti ja paljon, olisi asiaa. mutta en vaan nyt jaksa (kun olin just toijalassa kassalla 8h+ ne ajot sinne ees taas, enkä saa ees matkakorvauksia. siihen menee sit tunnin palkka jee!). p.s olen onnellinen.

tässä kaivan ruuvin reikää isommaksi.

tässä paklaan saumaa.

Tässä seinään heijastettuna kuva, jonka aion piirtää.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Varis

Sain vihdoin tehtyä varis tilaystyön. asiakaskin oli tosi onnellinen! hän oli käynyt katsomassa saskian näyttelyäni ja sanoi, ettei wrightin veljesten linnut tee varikselle oikeutta. hän tilasi minulta variksen joka tekee. siis oikeutta. variksille.


tämä on puuväri vanerille ja lakka päällä. pieni.

olo on tosi levännyt kun ei ole pitänyt pariin päivään enään tehdä my little pet tilaustöitä. kassalla olen ollut, mutta se ei stressaa. ja nyt alkoi minun neljän päivän ihan oikea joululoma. oikeaksi sen tekee se, että ei tunnu että jotain pitäisi tehdä ja mikään ei ressaa. en muista milloin olisi ollut viimeksi näin taakaton olo. hmm. ehkä 2,5 vuotta sitten. lahjatkin on paketoitu!
iloa tuo myös uusi teosidea jonka keksin eilen. mun piti alkaa tammikuussa sellanen "harrastelijamainen" tekeminen: pienten kuvien tekemistä ilman suuren sisällön miettimistä. mutta nyt tulikin taas sellainen seinän kokoinen nyhväys idea! että APUA!

lauantai 17. joulukuuta 2011

talvella



Jo elokuusta saakka minulla on ollut sellainen olo ,että urani olisi jotenkin ohi. että huipulla on käyty ja tuullut on. siinä se. ja nyt mä olen vaan mielenterveysongelmainen kassatäti. ihmeellisiä ajatuksia ja epävarmuutta, enkä ole ainoa. monet taiteilijat, joiden kanssa olen jutellut, kokevat usein näyttelyn jälkeen samankaltaisesti. että nyt mut unohdetaan ja enään en pysty tekemään mitään mielenkiintoista. huomenna ne puhuu vaan liisa liisasesta eikä ees muista että mäkin tein ton ja ton hienon jutun!
mutta enään mun ura ei olekaan ohi, kun sain eilen tietää että taas ensi kesänä on yksityisnäyttely. olen siitä niiiiin onnellinen! eikä tässä ole mitään ihmeellistä: kyllähän kukavain masentuu jos jää työttömäksi. ei se riitä että vaan piirtää/leipoo/ompelee jos kukaan ei saa katsoa/syödä/pukea niitä. ja hitto mä olen tehnyt paljon noita kassatöitä, ja tilaustöitä. viimeiset kolme viikkoa aamusta iltaan työhuoneelta kassalle. mutta ei ne tarjoa mulle samanlaista onnen/merkityksellisyyden tunnetta kuin oma näyttely. oih! on taas ihanaa olla taiteilija!
ja kuvia meidän tämäntalvisista my little pet myyjäisistä:










ja tässä muutamat tilauskorut: