Näytetään tekstit, joissa on tunniste burn-out. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste burn-out. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. heinäkuuta 2014

kesä tuntuu

pitkästä aikaa täällä! syy: olen lomaillut työhuoneelta jo melkein 2kk ja loma jatkuu vielä koko elokuun. täytyy myöntää, että mietin jo tulevaa projektiani ja pikkuisen himottaa mennä työhuoneelle. MUTTA vielä kuitenkin ahdistus voittaa himon. Kevään tuoma burn-out on ollut niin perseestä, että en jaksa enää leikkiä terveydelläni vaan lomailen vaikka väkisin. olen tehnyt vielä palkkatöitä sen 3pvää/vko ja näitäkään enää jäljellä tässä kuussa 3 päivää. tämäkin kurjaa, kun ilmeisesti työpaikan sisäilma on pitänyt minut puolikuntoisena 2 vuotta. hyvä että syy on selvinnyt ja pääsen täältä pian pois.
perustin piirustuskerhon. sen nimi on iloiset piirtäjät. eikös ookin iloista? eli olen kyllä tehnyt taidetta: piirtänyt. mutta se on ollut ihanaa ystävien kanssa nauramista, uimista, saunomista ja syömistä erilaisissa ihanissa vaihtuvissa paikoissa. siinä sivussa piirtämistä ilman sen suurempia "pitää tehdä teos"- paineita. voi kun saisi tämän saman rentouden joskus niihin oikeisiin teoksiin! tässä joitakin piirroksia, kaikkia eivät kerhon satoa, mutta kuitenkin iloisuuden satoa.












kesä tuntuu ihanalta. olen ollut paljon tekemättä yhtään mitään. täysin uusi puoli minussa. olen voittanut suorittajan itsessäni: nähnyt ystäviä päivittäin, kastellut pihan kasveja, nukkunut kun nukuttaa.vielä kuitenkin pelkään, miten suoriudun tulevaisuudessa töistä? etten vain ala tekemään liikaa ja ressaamaan turhia. tietysti tilanne on helpompi ihan jo siksi, kun päivätyöt loppuvat. aion olla työhuoneella viikossa max 5 päivää (yksi niistä on toimistopäivä jos sille on tarvetta) ja päivät ovat lyhyet. työmatkoineen n.6 tuntia. haluan, että minulla on aikaa tehdä arkena muutakin kuin töitä. KOSKA tässä elämässä tulee nauttia tästä hetkestä eikä vaan tavotella jotakin ja elää harhassa että sitten ois muka paremmin. jos en oo onnellinen nyt, niin en koskaan. ja sama pätee sinuunkin!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Loppu


olen valvomassa viimeistä päivää näyttelyäni jätkä huutosaaressa. aivan ihana galleria, tilaisa ja valoisa, sopiva töilleni. olo on tosi haikea, 15 päivää on lyhyt ja nopea aika. varsinkin kun mietin, kuinka paljon olen antanut itsestäni tämän valmisteluun. olo on myös turhautunut: hesari ei kirjoittanut tästä. onneksi sentään menoista oli tämä näyttely nostettu kuvalla ja pienellä esittelyllä esille. olen sympaattinen piirtäjä, kirjoittavat.


täällä kävi galleriakierrosryhmä. 12 ihmistä ja opas. oli hauska salakuunnella kun opas kertoi minusta ja teoksistani. toistesta suuresta piirroksestani, ikkuna pohjoiseen 2, hän sanoi "hevarin huone". meinas lentää kahvit näppiksille. lopuksi joku kysyi onko kukaan taiteilijoista paikalla ja ilmiannoin itseni. sain kertoa teoksistani ja työskentelystäni. ihmiset kyselivät paljon ja oli mukavaa.


kielot ovat kuihtuneet. mäkin olen varmaan kuin tää kielo, niin väsynyt. ei tunnu löytyvän voimia edes purkuun ja auton pakkaamiseen, tampereelle ajoon ja auton tyhjäämiseen.


onneksi ei sada, ihmisiä käy enemmän kuin alkuviikosta, mutta perille vois löytää useemmatkin. marko löysi ja toi kirsikoita.


taas pyörittelen kysymystä: oliko tän arvosta? sen arvosta, että mun sydän sykkii yhä liian nopeeta, kurkkua kuristaa, hermot ei kestä. olisi nyt edes se hesari kirjottanut! olispa joku museo ostanut jotain kokoelmiinsa! olispa joku löytänyt minut täältä, napannut helmen itselleen! kutsunut pitämään näyttelyä jonnekin meren toiselle puolelle. mutta koska mitään tuollaista ei tapahdu, saa olla onnellinen siitä, että yksi ihminen sanoi: älä lopeta, sä oot helvetin hyvä. ja siitä, että mä todella rakastan tätä ammattia, kaikesta huolimatta.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

123 tuntia ja tulevaisuus

olen pitkästä aikaa helpottunut. rupee tuntumaan siltä, että teos valmistuu näyttelyyn. eniten viimeisten viikkojen aikana olen pelännyt sitä, että saan peitettyä paperista valkoiset kohdat, mutta ettei aikaa jää viimeistelyyn. silloin veisin näyttelyyn keskeneräisen teoksen ja olen miettinyt olisinko silloin epäammattimainen? ihan tyhmiähän tällaiset ajatukset ovat, koska ilman eräpäivää en kuitenkaan osaisi lopettaa mitään. tällä toteamuksella kaikki teokseni ovat keskeneräisiä.
olen ollut totaalisen uupunut ja nurkkaan työnnetty. ihminen tulee oikeasti hulluksi jos vapaapäiviä ei ole. olen pitänyt kaksi vapaata viimeisen viiden viikon aikana (ja näinäkin tuntenut huonoa omaatuntoa). olen herännyt sydämentykytykseen ja itkuun, on ollut sellainen olo, että haluan luovuttaa! mutta kyllä mulla on sellanen tarmo ja luonne että teen kaiken aina vastuullisesti loppuun. nyt vaan kävi mielessä että tuunko hulluksi ja kaikki loppuu seinään? mutta sitten sain energiaa siitä, että kerkiänkin. tämäkin auttoi:


omituista kuinka tekemöttämien asioiden kirjoittaminen auttaa, kun näkee sen mikä puuttuu. Nyt olen jo vetänyt tuosta yli kaksi päivää, lattian, kirjahyllyn ja penkkien tummennuksen.  nyt on aikaa vielä 7 päivää. tässä tämänhetkinen tulos 123 tuntia. koko 2,3m x 3m


Kunhan ripustus on ohi ja yhden kesäkuisen ryhämänäyttelyn vaatimat työt tehty, muuttuu mun elämä. mulla on lupaus tulevaisuudelle: kaksi vapaapäivää viikossa, palkkatöiden loppuminen 1.9, hetkeen keskittyminen, oma aika ja mietiskely. opettelen rakastamaan itseäni niin, että voin sanoa olevani kiva tyyppi! kun on ollut syvällä jonkinasteisessa burnoutissa ja mielen valtaa ahdistus ja väsymys alkaa myös näkemään itsensä pahana ja huonona ihmisenä. kun on väsynyt alkaa ihmiset ärsyttämään ja täyttää ajatuksena negatiivilla jutuilla kuten kateus ja viha ja ne vaan kasvaa ja loppua ei näy. mut nyt, nyt mä keskityn taas ilosiin juttuihin ja jaksan sen voimalla tän kuun loppuun- yhä kyllä ilman niitä vapaita.