Varis

Sain vihdoin tehtyä varis tilaystyön. asiakaskin oli tosi onnellinen! hän oli käynyt katsomassa saskian näyttelyäni ja sanoi, ettei wrightin veljesten linnut tee varikselle oikeutta. hän tilasi minulta variksen joka tekee. siis oikeutta. variksille.


tämä on puuväri vanerille ja lakka päällä. pieni.

olo on tosi levännyt kun ei ole pitänyt pariin päivään enään tehdä my little pet tilaustöitä. kassalla olen ollut, mutta se ei stressaa. ja nyt alkoi minun neljän päivän ihan oikea joululoma. oikeaksi sen tekee se, että ei tunnu että jotain pitäisi tehdä ja mikään ei ressaa. en muista milloin olisi ollut viimeksi näin taakaton olo. hmm. ehkä 2,5 vuotta sitten. lahjatkin on paketoitu!
iloa tuo myös uusi teosidea jonka keksin eilen. mun piti alkaa tammikuussa sellanen "harrastelijamainen" tekeminen: pienten kuvien tekemistä ilman suuren sisällön miettimistä. mutta nyt tulikin taas sellainen seinän kokoinen nyhväys idea! että APUA!

talvella

Jo elokuusta saakka minulla on ollut sellainen olo ,että urani olisi jotenkin ohi. että huipulla on käyty ja tuullut on. siinä se. ja nyt mä olen vaan mielenterveysongelmainen kassatäti. ihmeellisiä ajatuksia ja epävarmuutta, enkä ole ainoa. monet taiteilijat, joiden kanssa olen jutellut, kokevat usein näyttelyn jälkeen samankaltaisesti. että nyt mut unohdetaan ja enään en pysty tekemään mitään mielenkiintoista. huomenna ne puhuu vaan liisa liisasesta eikä ees muista että mäkin tein ton ja ton hienon jutun!
mutta enään mun ura ei olekaan ohi, kun sain eilen tietää että taas ensi kesänä on yksityisnäyttely. olen siitä niiiiin onnellinen! eikä tässä ole mitään ihmeellistä: kyllähän kukavain masentuu jos jää työttömäksi. ei se riitä että vaan piirtää/leipoo/ompelee jos kukaan ei saa katsoa/syödä/pukea niitä. ja hitto mä olen tehnyt paljon noita kassatöitä, ja tilaustöitä. viimeiset kolme viikkoa aamusta iltaan työhuoneelta kassalle. mutta ei ne tarjoa mulle samanlaista onnen/merkityksellisyyden tunnetta kuin oma näyttely. oih! on taas ihanaa olla taiteilija!
ja kuvia meidän tämäntalvisista my little pet myyjäisistä:










ja tässä muutamat tilauskorut:

jotain muuta

ihanaa!
tänään tuli tehtyä paljon muutaKIN kuin my little pet-koruja. on pik-ka-sen masentanut lähiaikoina ja missään ei ole tuntunut olevan kauheasti mieltä. se johtuu varmaankin siitä että olen helmikuusta saakka orjallisesti kopioinut kuvasta kuvaan (ensin 371 lintua, sitten 16 kiiltokuvaa metrin kokoon jokaisen ja nyt viimeiseksi 106 vanerieläintä). ei ole ollut melkein yhtään luovuudelle tilaa. on ollut vain alku ja loppu ja siinä välissä aikalailla motivaatio hukassa.
ihan ensimmäiseksi aamulla jyri puki mulle työhaalarin päälle ja sitten siivosin alakerrasta kaikenlaista puretusta talosta tulevaa matskua ulos. se meni 1,5 h:n jumpasta! lisänä hengityssuojain ja huuruset rillit! olis pitänyt ottaa tänne kuva. mut unohtu.
jo eilen keräilin netistä söpöjen koiranpentujen kuvia ajatuksena maalata niistä pieniä muotokuvia akryylilla mdf-levylle. tnään kuitenkin työhuoneelle päästyäni gessosin levyt kerran ja se jälkin näyttikin silleen ihanalta ja koitin siihen päälle puuväriä. oon aiemmin piirtänyt sellaselle kunnolla gessotulle vanerille puuväreillä ja jälki ei oo ollut hyvä. mutta tollasena huokosena se toimi. tein 4 kuvaa. en kylläkään niitä söpöjä koiranpentuja.
Laitan tähän vähän kuvia ja "selostan" kuvakuvalta mun ajatuksia:
ekana tein tän. tän samasen tyypin oon piirtänyt varmaan kaks kertaa aiemminkin, kylläkin vuosia sitten. tää löytyy omistamastani eläinkirjasta.



taustan keksin IHAN ITTE! lopuksi lakkasin kuvan. ajattelin että ihan söpö mutta sitä tehdessä pyöri taas vanhat ajatukset päässä: mitä järkeä vaan kopsata jotain söpöjä tyyppejä? EI MITÄÄÄÄN! mut koska oon niin positiivinen ihminen aloin tekeen heti uutta kuvaa.



tästä tuli tällainen surullinen. toi yks on jätetty jälkeen ja ainakin mun kuvitelmissa se itkee. ja tää on ehdottomasti mun lempiteos täl hetkellä! tuli vahingossa aika naivi niin sit seuraavasta tuli tahallaan viel naivimpi.



tää on TOSI YKSIN mut tää on ihan onnellinen yksinkin! ajattelin että sellainen kehitysvammainen onnellinen lintu!
no sit mua rupes jo vähän väsyttään mut ajattelin yksinäisyyttä ja talvea. ja mietin jyrin äitiä ja isää ja ne asuu punaisessa talossa. sit avasin eläinkirjan ja näätä, vai mikä onkaan, tuntu sopivan kuvaan. sit piirsin sen vahingossa kesäasussaan joten tän teoksen nimi on "eksynyt talveen".



ja mä olen todella onnellinen kun tein nämä kuvat! jotka muuten on mahdollista ostaa mältinrannan talo täynnä taidetta -teosmyyntitilaisuudesta 9-21.12!!!! Joten kantsii mennä jo 8.pvä jonottamaan teltan kanssa.
MORJENS!

Myyjäisiä

tässä huono kännykuva meidän uudesta leimasimesta joka on aivan ihana! "Varsi" jossa on kaiverrukset on puuta. se tuoksuukin niin ihanalle!


Ensi lauantaina on ensimmäiset myyjäiset! alla juliste tapahtumasta.



laskin juuri työhuoneella että My little pettejä on nyt n. 100kpl. uutuutena sellaiset "tyhjät", joihin asiakas saa itse valita tekstin. reunalla joku elukka ja vanerilla teksti. Valmiiksi on tehty sellaisia joissa lukee "tervetuloa" ja "ei mainoksia, kiitos".
haluaisin että my littleja olisi kokoajan paljon, ei vain joulunkynnyksellä. mutta kyllä tässä on tajunnut että se veisi kaiken ajan muulta taiteelta. ja siks kai oonkin vähän kriisissä. elokuun jälkeen en ole miettinyt yhtään mitään muuta kuin tätä projektia. nyt jo mietin suuria puuväripiirroksia tai sitten ehkä veistoksia. ei oikein tiedä mihin suuntaan ja mitä ideoita lähtisi toteuttamaan. pienoismallitkin kiinnostaa. yhä mua painaa sellainen turhuuden tunne, että mun taide on turhaa. siinä mielessä ettei se ainakaan pelasta ketään!
sitten kun mulla ei ole enään eläimiä lähden vapaaehtoistyöhön. ehkä jotakin eläimiin liittyvää pelastustyötä.
tai vaan kaivamaan jotakin kuoppaa, jos siitä ois hyötyä...

FRAMER

Meistä pikku juttu uudessa Framerissa.

(Vuonna 1992 perustettu Näyttelyvaihtokeskus FRAME on palvelu- ja asiantuntijalaitos, joka edistää suomalaisen taiteen näkyvyyttä merkittävissä kansainvälisissä yhteyksissä.)

liukuhihna

olen liukuhihna.
joko olen työhuoneella värittämässä puuvärikynillä vaneri silhuetteja jotka jyri on minulle sahannut tai siirtämässä tuotteita liukuhihnalta toiseen. toinen antaa, minä teen sille jotakin ja pistän eteenpäin. molempia teen ihan mieluusti. silti olen jonkinlaisessa kriisissä itseni ja elämäni kanssa. teen uusia my little pet koruja koska haluan myydä niitä joulun myyjäisissä. myyntiä enemmän haluan ihmisten käyttävän jotakin mitä minä olen itse tehnyt. haluan ihailua ja arvostusta. mutta vaikka kuinka saisin kumpaakin en koskaan ole tyytyväinen. aina voi tehdä kaiken paremmin ja saada vielä enemmän arvostusta ja mainetta. ja juuri tämä on ongelmani: tuijotus tulevaan. ei koskan tähän hetkeen ja oho: ompas tässä ihanaa! voin vaikka syyttää maailmaa että minusta tuli tällainen.
toinen asia. kassatyöt. olen tehnyt niitä nyt 7 viikkoa ja olen siinä ihan hyvä. on kivaa saada tilille rahaa joka 2. maanantaina. mutta koen tästä rahatyönkin tekemisestä vain syyllisyyttä. koska en ole TUOTTAMASSA TYÖHUONEELLANI. kokoajan hartioillani painaa syyllisyys, kaikesta ja ei mistään. aika perseestä.
minä tiedän: suhtautumiseni taiteeseen on muututtava. muuten on lopetettava. ei tällaisen kokoaikaisen stressin alla elo ole kauhean tervettä. kysykää vaikka mieheltäni!

joskus vuosia sitten soitin levyjä nimellä dj from hell, nykyään voisin olla kassaneiti helvetistä.

Lehdissä olemista

tässä tulee kasa lehtijuttuja, jyrin ja mun näyttelystä ja sepästä muutenvaan.

pakko alkaa tällä PARHAALLA! tää oli cosmopolitan lehdessä 8/11. jos oisin tiennyt miten kamala traumoja aiheuttava lehti tuo on, en olisi antanut haastattelua. tää tehtiin jo joskus maaliskuussa mut tuli vasta tähän lehteen ja hei- kattokaa mun naamaa! siis ne laitto mulle jonkun toisen naaman! mut musta toi väärä naamakaan ei oo niin paha juttu kuin ylipäänsä tuo lehti. ÄLKÄÄ VAAN LUKEKO TÄTÄ LEHTEÄ tai ainakaan antako lastenne lukea. traumat!



Aamulehden valo-liitteessä 12.8.2011

Kansi:


juttu:




Hesarissa 14.8.2011




City-lehdessä 2.9.2011




ja vielä viimeiseksi erään herran mielipide meidän näyttelystä aamulehdessä 23.8.2011

onnenpäivä!

tänään on onnenpäivä! enään 50 lintua jäljellä eli 10 työpäivää. tuntuu melkein nollalta tuo 50 kun takana on yli 300 böördiä.
siskokin oli yksi päivä hoidossa työhuoneella ja laitoin sen piirtämän lintuja. piirsi 4. ajattelin laittaa siskon linnuista näyttelyn ikkunaan. sisko sanoo että ovat huonoja mutta mun mielestä paljon mielenkiintosempia kun mun tekemät.
tänään syntyi työhuoneelle vihdoin keittiöön pieni hylly astioille ja ruuille, j ja j rakensivat. ehkä elokuussa avajaisten jälkeen pidetään työhuoneellakin jonkinlaiset avajaiset. joten tervetuloa esiintymään jos sulla on jotain hauskaa mielessä!
saakeli ihan järjetön tää ammatti. raahasin loput teokset kotoa alakerrasta peräkärryllä työhuoneelle. 500kg roinaa. osan heitin roskiin- ihan sama! nykyään mun kun alan tekeen teosta on ajatuksena se, et sen saa pieneen tilan. eli ei mitään opiskeluaikasia jätti mdf-levy maalauksia tai koppeja. järjetöntä! järjetön ammatti!
ja apua! mulla piti alkaa "taide työt" elokuussa niin nyt selvisi ettei alakaan (siirtyy ainakin 4kk eteenpäin). elokuun alussa loppuu mun apurahakausi ja sit pitäis ilmottautua työkkäriin taas työttömäksi. se on nöyryyttävää ja en aio olla enään työtön! joten nyt oon hakenut rahatöitä, osa-aikaisia, niin on aika olla työhuoneellakin eikä tarvi roikkua työttömänä ja selitellä tekemisiään. huomenna on eka haastis. toivotaan parasta! ja aika innostavaakin tehdä jotakin ihan muuta kuin piirtää lintuja. musta siis voi tulla kaupan täti. ihanan aivotonta viivakoodin lukua. "Huomenta, onko bonus-korttia? kaunis päivä lala-lal-laaaa!"
haluan kiittää pirkanmaan taidetoimikuntaa rahallisesta tuesta jonka ansioista sain seuraavat:
työhuone
eläinlääkäri laskun maksettua
en käynyt lidl:ssä kertaakaan!
törsäsin ihaniin luomu/reiluihin ruokiin
kävin maltalla
ostin mekkoja (liikaa!)
tarjosin kamulle ravintolassa
tarjosin miehelle
ostin laatikollisen kapalevyjä
en ruinannut äidiltä
en itkenyt köyhyyttä (kaikkee muuta kylläkin)

<3 <3 <3 ELI SAIN ELÄÄ NIINKUIN TYÖSSÄKÄYVÄN IHMISEN KUULUUKIN! <3 <3 <3

morjens!

tässä viel kuvia treen taiteilijaseuran kesänäyttelystä jos et päässyt käymään:


takana "I had a dream", 2010, edessä "Eräs koira", 2010

piirretty suomessa

heihei lintuset!
lintuset ovat lomailleet viimeaikoina kun tuli halu tehdä vähän jotain isompaa.
kopsaan sellasen kiiltokuva-arkin kokoon 2,35m x 3,40m tässä osa teoksesta. oon piirtänyt puuväreillä (lemppareillani!) paperille ja sit liimannut kapalevylle. kapalevy on sellasta alumiinivahvisteista niin ei tuu ajansaatossa kääntyileen ja vääntyileen. siinä on myös valmis liimapinta niin liimaaminen on helppoo!



me ollaan myös mies J:n ja nti J:n kaa löydetty uusi työhuone ja se on ihanin! me melkein asutaan siellä kun siel on niin viihtysää, tilavaa ja valoisaa. se on entinen parturikampaamo turtolassa, vain 700m kotoa. lähden joka aamu koirien kanssa töihin uulalaaa mun unelma on toteutunut.
tässä kuva työuoneesta tyhjänä. tänään se on hyvin erinäköinen. J:t rakensivat sinne parvenkin, teoksille tietty!

Bird thing

hei pitkästä aikaa.
helmikuusta alkaen olen työskennellyt pirkanmaan taidetoimikunnan minulle antamalla työskentelyapurahalla. se on ollut motivoivaa! oikeasti tuntee tekevänsä töitä kun ei tarvi roikkua työkkärissä. tekee myös hyvää taiteelliselle itsetunnolle saada ulkopuolista tukea. aina ei riitä että äiti tykkää! usein myös olen miettinyt, etten voi koskaa saada apurahaa, koska teoksillani ei ole mitään suurta sanomaa, poliittista pointtia. teen vaan hauskoja ja kivoja juttuja eikä sellainen aina ole kovin vakuuttavaa. onneksi nyt tiedän, että voin olla juuri oma itseni taiteessani.
vaikka aina tehdessä, etenkin suurta projektia, miettii: onko tässä mitään järkeä? tuonko mitään uutta taiteen kentälle? vai onko tää nyt joku taantuma/jämähdys ja mun ura on ohi? toisaalta olen hyvin alussa urallani, mutta sen olen huomannut, että aina tehdessä työtä, tekemisensä on kyseenalaistanut: tunteet liikkuvat innostuksesta itkuun. mutta joka kerta teoksen ollessa valmis, olen ihastunut siihen ja miettinyt: teinkö mä tuon? pikkuhiljaa luotan valintoihini.
tällähetkellä piirrän puuväreillä pohjoismaanlinnut. löysin j:n vanhempien kirjahyllystä "Pohjolan linnut värikuvin" kirjasarjan. Kirjoja on 12 kappaletta, ne ovat vuodelta 1963. Paljon tekstiä ja jokaisen kirjan lopussa lintukuvia, jotka on maalannut wright-veljekset, bengt hallberg ja sven ekblom. nämä kuvat kopioin A4 paperille. tämä on varmasti eniten itsekuria vaatinut projektini. voin kertoa, että on aika tuskallista piirtää 20 sorsalajia peräkkäin, kun ne kaikki on lähes samanlaisia. ja kun niistä vihdoin pääsi, tulivat haukat ja ne vasta samanlaisia olivatkin! yhdessä linnussa menee piirtää 45-60 min. kunnon terottimia ei löydy, kaikki kuluvat hetkessä eikä kynästä tulee enään terävä, mikä on etenkin mustassa värissä nokan ohuita viivoja tehdessä tärkeää. ja jos kynä on joskus pudonnut, on koko terä sen sisältä katki, sitä vaan terottaa ja terä vaan katkeilee kunnes kädessä on enään kynäntynkä ja pitää luovuttaa ja ostaa uusi. aikamoista elämää puuvärien kanssa!
maaliskuun alusta alkaen minulla on ollut työhuone keskustasta, sekin on aivan ihanaa! on kivaa lähteä töihin ja palata kotiin. en ole enään koko päivää yöpuvussa kotoni työhuoneella. tulee laitettua nättiä mekkoa päälle ja sekin on piristänyt mieltä. pimeä talvi katoaa yltäni pikkuhiljaa.
tässä teille vähän maistiaisia linnuista! teos on sitten nähtävissä elokuussa tampereella galleria saskiassa, meillä on j:n kanssa ensimmäinen yhteisnäyttely. jee.

elämäni ensimmäinen pienoismalli...

.... joka ei kylläkään enään ole minun. tänään se muutti työhuoneeltani SRV:n toimitiloihin tampellaan.
viimevuoden loppupuolella minulta tilattiin 3 teosluonnosta Tampereen ja Lempäälän rajalle rakentuvaan Vuores-nimiseen asuinalueeseen. esiteltyäni nämä kolme pientä pienoismallia tein eniten pidetystä tämän lopullisen. mitat 30cm x 60 cm x 20 cm.
jos teokseni lopulta tilataan, tulee se sijoittumaan kerrostalon katutasossa sijaitsevaan näyteikkunaan. melkein kuin saisi tilan näyttelylle joka kestää n. 60 vuotta! aikamoinen tuuri tässä teoksen sijoittamisessa on käynyt, ulos julkisen teoksen suunnitteleminen olisikin jo ihan toinen juttu. vaikka kyllä tässäkin tapauksessa on pitänyt miettiä paljon materiaalivalintoja: suurimpana uhkana minulle on ehdottomasti AURINKO! ehkä juuri tämänvuoksi julkiset teokset ovat aina kiveä, metallia, tylsiä värejä...







ja lopuksi vielä kiitos kuvataiteilija tuula lehtiselle ja arkkitehti juha väisäselle! <3

karhumaurin kannet

hiljaiseloa on ollut blogissa!
oikeassa elossa ei.
tämä projekti on ollut pitkä. tässä taas sellainen yksi todiste minun aikaansaamattomuudestani jos ei ole tarkkaa eräpäivää. ensin sanottiin että tee heinäkuuksi ja pikkuhiljaa aikataulu vain venyikin ja tämäkin projekti melkein pölyttyi kovalevylle. mutta onneksi se on nyt tässä!
tässä siis karhumaurin kannet jotka minä tein ja helmilevyt julkaisevat.

etukansi

takakansi

cd

etusisä

takasisä