lauantai 28. syyskuuta 2013

epävarma

mun päätökset ei oo koskaan päätöksiä. nyt taas tuntuukin siltä, että tammikuun näyttelystä tulee soppa. en pysty keskittymään yhteen suureen kokonaisuuteen, koska ahdistun niin helpolla. mulla on oltava jotain muutakin jonne hypätä pois. eli toiset ideat ja tekniikat. mähän olen "inhonnut" maalaamista aina, koska se on niin vaikeeta. ja mun keskittymiskyky ei jaksa sekotella väreistä erilaisia sävyjä. piirtäessä voi vaan hinkata eri värejä päällekkäin- se on niin nopeeta ja helppookin-  eikä kaikki vaatteet mee ihan sotkuun. oon kyllä oppinut taas käyttämään maalausessua mutta vieläkin voin lähteä työhuoneelle joku kallis lempivaate päällä. mietin vaan, että miksi mä taas maalaan kun oon siinä niin epävarma ja surkea?  tuntuu että mun kuvastokin on aivan teiniä (vaikka jyri muistuttikin mua kivasti, että nää muistot joita paitoihin teen on siltä ajalta kun olin teini). jos onnistun se on tuuria ja sitten kun en onnistu lamaannun totaalisesti. jos maalaan tietyn koiran ja se sitten epäonnistuu en voi enään yrittää maalata sitä uudelleen, vaan siirryn uuteen kuvaan. mun taidemaailmassa ei ole epäonnistumisia ja luonnoksia. on onnistuttava kerralla.

tässä muutamia uusia yksityiskohtia teoksestani "matkamuisto":

tätä kuvaa tehdessä oli surulllinen olo, koska kuvan koira on mitä ilmeisimmin jo kuollut. tapasin hänet vuonna 2005.

Tässä kuvassa istutaan tomin kanssa jossakin päin amerikkaa. tähän paitaan väri imeytyi kivasti. jotkut paitamatskut on hankalia maalattavia.

tämä kuva kertoo vuodesta 1998. tutustuin tomiin, istuimme hänen autossaan ja kuuntelimme princeä. tässä paidassa on ilo! koska kokeilin ekaa kertaa kangastusseja! 

tää ei oo valmis, ihan vaan luonnos. työskentelin eilen yhden paidan kimpussa 7 tuntia ja se meni totaalisen pilalle. leikkasin paidasta onnistuneet kohdat irti ja sain uuden idean, et alan tekeen paitoihin ompelemalla kollaasia. onneks epäonnistuminen toi uusia idiksiä!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pieni näyttely


tässä tällainen pieni kiertävä näyttely. projekti on tampereen taiteilijaseuran ja tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen yhteinen. näyttelyn lisäksi ohjaan jokaisessa näyttelypaikassa pienille lapsille taidepajan. teemme kollaasitekniikalla kuvan, joka sitten lähetetään kaukomaan lapsille. toivottavasti saamme takaisin sitten kuvallisia vastauksia!

lauantai 7. syyskuuta 2013

sydän juttu

tein päätöksen, että en esitäkään suurta puuväriteosta tulevassa mältinrannan studion näyttelyssäni. olin ajatellut sinne sen ja toisen (uuden) installaation. kuitenkaan näyttelyidea ei tuntunut hyvältä ja koin ettei ole punaista lankaa (ei sillä että se aina olisikaan välttämätön). mutta toisaalta studio on aika pieni ja yhtenäinen tila, joten yksi kokonaisuus minun osaltani toimii paremmin.
näyttelyni nimeksi on nyt tullut "matkamuisto / souvenir". vuonna 1999 tein kuukauden pituisen matkan, joka oli nuorelle minulle merkittävä. tämän matkan jälkeen kävin samassa paikassa vielä vuonna 2005. näyttely kertoo näistä matkoista.
olen tehnyt työhuoneella uutta installaatiotani vasta yhden päivän! mutta fiilikset on mitä korkeimmat! jotenkin se vapautuminen puuväreistä ja tieto siitä, että saan tehdä ihan mitävain kunhan pysyn tässä aiheessa, tuottaa suurta onnellisuutta. 
on myös sellanen fiilis että ideakin on hyvä ja just tätä muutosta oon elämääni kaivannut! TEKEMISEN TUOTTAMA ILO AH!!!!!!

maalaan muistojani paitoihin.

  
tilasin kangasvärejä  EMO-tuotannolta

ripustin ensimmäisen paidan työhuoneen seinälle. vieressä muitakin inspiroivia installaation osia.



tiistai 27. elokuuta 2013

seppää seinälle (ja nostalgia trippi)

ensi lauantaina on siivouspäivä!-> http://siivouspaiva.com 

mä oon mukana tässä:


Ensin meinasin tehdä pieniä nopeita maalauksia. mutta sitten aloin penkomaan piirustuslaatikostoani ja sieltähän löytyikin aarteita vuosien takaa. ja eikös tässä juuri ole kyse siivouksesta! seuraavat pienet heppataulut ovat osia lopputyöstäni vuodelta 2009. Kooltaan ne ovat n. 10 x 13 cm.  olen laittanut jokaisen teoksen pieneen cellofan-pussiin taustapaperin kanssa.




tämäkin piirros on lopputyöstäni. tämä onkin hieno ja oikea aarre! lähes kaiken myyn pilkkahinnalla mutta tästä pyydän ns oikean hinnan.


seuraavat kuvat ovat kesältä 2012. Kuvituksia Juho Niemisen runokirjaan.




Muistaakseni syksyllä 2009 kokeilin kartonkigrafiikkaa. mallina minulla oli musta muovinen villakoira lelu, jonka perin isotädiltäni. tämän grafiikanvedoksen vedoslaattaa olen käyttänyt kaulakoruna. lelu vartioi minua meidän olohuoneessa.


tämä on vuodelta 2008. piti tulla osaksi lopputyötäni mutta joutuikin pölyttymään. tää on omakuva.


Nämä kahvikuppitytöt painoin kävintehdylle paperille vuonna 2008 serigrafiankurssilla. sitten ehkä vuonna 2010 aloin jatkamaan niitä karkkipapereilla. tämän sarjan nimi on 10 pientä neekerityttöä.






voi kauhee! tää on vuodelta 2004. opiskelin silloin oriveden opistossa. mua hävettää tää nyt, mutta silloin tää oli mun lempiteos ja taisi olla kodin seinälläkin pari vuotta.


kun valmistuin mulla oli työhuone oman kodin alakerrassa. siellä piirsin nää ihan huvikseen. kokeilin promarkerin tusseja, jotka oli just tullut myyntiin mun työpaikalle. muuten ihan jess tussit, mutta eivät kestä valoa!


 puupiirroskurssi. opiskelin kuvittajaksi ikaalisissa yhden vuoden vuonna 2004-05 ennenkuin pääsin ttvolle. näitä on enemmänkin, en vaan jaksanut kuvata kaikkia. 


tääkin on ikaalisten ajoilta. sillon mä piirsin paljon koiria jotka kakkivat.


oriveden opiston aikaisia puupiirroksia vuodelta 2003. näitäkin on viel enemmän. koko noin 50 x 50 cm.




Vuonna 2008 tehty kollaasi nuppu-koirastani, koko A2:


Mukana myyjäisissä vieläkin vanhempaa ja nolompaa! 
TERVETULOA!

torstai 22. elokuuta 2013

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Eläin

  

ensi viikolla olen enään maanantain palkkatöissä ja sitten alkaa niistä kuukauden loma! tai loma ja loma... ajattelin kyllä olla työhuoneella sen verran mitä hyvällä mielellä haluan. musta kyllä tuntuu, että olen siellä mielelläni jokapäivä muutaman tunnin ajan. ensin menee pari päivää eläin- näyttelyn ripustuksessa ja sitten haluan ajella ympäri suomea yhden viikon ajan.
oon kriiseillyt aikalailla arjesta, liiasta työstä. olen myös kyseenalaistanut haluni olla taiteilija ja jaksamiseni siinä. mutta nyt oon tajunnut, ettei kyse ole siitä ettenkö haluaisi olla taiteilija. muuhun musta ei ole ja se mikä viekin voimiani on palkkatyön viemä aika. esimerkiksi viimeviikon olin ihan huoleton ja onnellinen kun ei ollut palkkatöitä ja sain olla muutaman tunnin päivässä työhuoneella, piirros eteni lujaa ja aikaa jäi vapailuunkin.
viimeksi kirjoitin siitä, pitäisikö mun lopettaa kokonaan kuvataiteilu ja keskittyä enemmän bändihommiin. nyt mulla on elämässäni tavoite, kylläkin aika hankala ja epätodellinen, mutta mä pyrin siihen, että voin lopettaa palkkatyöt ja tehdä vaan kuvaa ja musaa. viime viikolla sain ystävältäni elämäni ensimmäisen laulutunnin. se olin niin jännää! tajusin, että ihan pienillä asioilla saa äänensä kulkemaan helpommin. kun lauloin ja ääni kulki hetken ilman puskemista, ja jotenkin kirkkaammin, meinas tulla itku siitä tunteesta! harmi, että tämä täydellinen opettaja asuu kaukana ja nyt olenkin etsimässä tampereelta hyvää opettajaa. ensi viikolla kokeilen yhtä. oon lauleskellut joka päivä pitäen mielessä uudet opit ja siks tuntuu että jännitän kahta kauheemmin laulaessani, eli tosi pitkä matka siihen et ääni kulkee rennosti ja niin, ettei se kulu.
ei tässä nyt muuta. tulkaa avajaisiin 2.8!



lauantai 13. heinäkuuta 2013

korvat vai silmät?

meillä, sunny & cloudylla, oli keikka eilen. ollaan oltu hiljakseen eikä olla tehty kuin yksi uusi biisi vuodessa. syy siihen on riittämätön aika. olen 3pvää/vko kaupalla töissä, kahtena päivänä työhuoneella. jos sitäkään- kun usein tulee paperihommia ja sit pitää istua kotona koneella. mun tietokonepiste on kotona ja piirtelyt teen työhuoneella. syy siihen on se, että en vaan tuhlaisi aikaani työhuoneella esim netissä.
yksi ilta unelmoin siitä, että tekisin vain musiikkia. menisin laulutunneille, koska en osaa laulaa oikein. ääni menee parista biisistä. etsisin uuden bändin, koska jyri ei tykkää keikkailusta niin paljon kuin mä ja haluaisi esiintyessä soittaa max 2 biisiä. sooloilua en voi koska mulla ei pahemmin oo taitoja säveltää. mutta max kolme henkinen bändi ja kaikki tyypit tampereelta.ja niin, että saisin tehdä siinä kokoonpanossa asiat niinkuin haluaisin.
muutenkin. tuntuu, että laulamalla saa paljon helpommin kontaktin yleisöön kuin piirtämällä. se piirtäminen on tosi raskasta ja hidasta. ja kun on näyttely ei palaute ole niin suoraa eikä välttämättä tule ikinä perille. yleensä yleisö koostuu kollegoista ja taideharrastajista, siinä ei paljoa ole yleisöä jotka vahingossa eksyvät paikalle. keikoilla yleisö on laajempi, ei vaan yhdenlaista porukkaa. keikoilla ihmiset tulee heti kertomaan jos pitivät. ja ovat parhaassa tapauksessa tosi liikuttuneita :)
tuntuu, että olen kuvataiteilijana jämähtänyt. kotimaassa on näyttelyitä, ryhmä ja yksityis. mutta mitäs sitten kun on pitänyt jokaisessa kaupungissa näyttelyn ja mitään muuta ei tapahdu kuin yksi lehtijuttu ja tutuilta olalle taputukset. kaipais hyppyä ulkomaille tai jotakin sellaista, että saisi syyn jatkaa.
en tiedä miksi kirjoitan tätä. ehkä siksi että olen niin väsynyt elämääni. tähän työmäärään: rahatyö ja oikea työ ja sitten pitäisi vielä löytää suurelle intohimolle, laululle, aikaa. mietin, syökö tämä elämäntyyli mua liikaa? pitäisikö mun vaan lopettaa kuvataiteilu: irtisanoa työhuone ja lakasta työt pois, antaa vaikka sulle. sit jatkaa täällä kaupalla työskentelyä ja perustaa se uusi bändi. panostaa siihen! koska mun unelma ei tunnu koskaan toteutuvan, se että mun ei tarvis käydä palkkatöissä: saisin vaan piirtää ja laulaa!

 kuva on vanha. sen omistaa antti örn. eilen oltiin söpömpiä.