Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. heinäkuuta 2014

kesä tuntuu

pitkästä aikaa täällä! syy: olen lomaillut työhuoneelta jo melkein 2kk ja loma jatkuu vielä koko elokuun. täytyy myöntää, että mietin jo tulevaa projektiani ja pikkuisen himottaa mennä työhuoneelle. MUTTA vielä kuitenkin ahdistus voittaa himon. Kevään tuoma burn-out on ollut niin perseestä, että en jaksa enää leikkiä terveydelläni vaan lomailen vaikka väkisin. olen tehnyt vielä palkkatöitä sen 3pvää/vko ja näitäkään enää jäljellä tässä kuussa 3 päivää. tämäkin kurjaa, kun ilmeisesti työpaikan sisäilma on pitänyt minut puolikuntoisena 2 vuotta. hyvä että syy on selvinnyt ja pääsen täältä pian pois.
perustin piirustuskerhon. sen nimi on iloiset piirtäjät. eikös ookin iloista? eli olen kyllä tehnyt taidetta: piirtänyt. mutta se on ollut ihanaa ystävien kanssa nauramista, uimista, saunomista ja syömistä erilaisissa ihanissa vaihtuvissa paikoissa. siinä sivussa piirtämistä ilman sen suurempia "pitää tehdä teos"- paineita. voi kun saisi tämän saman rentouden joskus niihin oikeisiin teoksiin! tässä joitakin piirroksia, kaikkia eivät kerhon satoa, mutta kuitenkin iloisuuden satoa.












kesä tuntuu ihanalta. olen ollut paljon tekemättä yhtään mitään. täysin uusi puoli minussa. olen voittanut suorittajan itsessäni: nähnyt ystäviä päivittäin, kastellut pihan kasveja, nukkunut kun nukuttaa.vielä kuitenkin pelkään, miten suoriudun tulevaisuudessa töistä? etten vain ala tekemään liikaa ja ressaamaan turhia. tietysti tilanne on helpompi ihan jo siksi, kun päivätyöt loppuvat. aion olla työhuoneella viikossa max 5 päivää (yksi niistä on toimistopäivä jos sille on tarvetta) ja päivät ovat lyhyet. työmatkoineen n.6 tuntia. haluan, että minulla on aikaa tehdä arkena muutakin kuin töitä. KOSKA tässä elämässä tulee nauttia tästä hetkestä eikä vaan tavotella jotakin ja elää harhassa että sitten ois muka paremmin. jos en oo onnellinen nyt, niin en koskaan. ja sama pätee sinuunkin!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

123 tuntia ja tulevaisuus

olen pitkästä aikaa helpottunut. rupee tuntumaan siltä, että teos valmistuu näyttelyyn. eniten viimeisten viikkojen aikana olen pelännyt sitä, että saan peitettyä paperista valkoiset kohdat, mutta ettei aikaa jää viimeistelyyn. silloin veisin näyttelyyn keskeneräisen teoksen ja olen miettinyt olisinko silloin epäammattimainen? ihan tyhmiähän tällaiset ajatukset ovat, koska ilman eräpäivää en kuitenkaan osaisi lopettaa mitään. tällä toteamuksella kaikki teokseni ovat keskeneräisiä.
olen ollut totaalisen uupunut ja nurkkaan työnnetty. ihminen tulee oikeasti hulluksi jos vapaapäiviä ei ole. olen pitänyt kaksi vapaata viimeisen viiden viikon aikana (ja näinäkin tuntenut huonoa omaatuntoa). olen herännyt sydämentykytykseen ja itkuun, on ollut sellainen olo, että haluan luovuttaa! mutta kyllä mulla on sellanen tarmo ja luonne että teen kaiken aina vastuullisesti loppuun. nyt vaan kävi mielessä että tuunko hulluksi ja kaikki loppuu seinään? mutta sitten sain energiaa siitä, että kerkiänkin. tämäkin auttoi:


omituista kuinka tekemöttämien asioiden kirjoittaminen auttaa, kun näkee sen mikä puuttuu. Nyt olen jo vetänyt tuosta yli kaksi päivää, lattian, kirjahyllyn ja penkkien tummennuksen.  nyt on aikaa vielä 7 päivää. tässä tämänhetkinen tulos 123 tuntia. koko 2,3m x 3m


Kunhan ripustus on ohi ja yhden kesäkuisen ryhämänäyttelyn vaatimat työt tehty, muuttuu mun elämä. mulla on lupaus tulevaisuudelle: kaksi vapaapäivää viikossa, palkkatöiden loppuminen 1.9, hetkeen keskittyminen, oma aika ja mietiskely. opettelen rakastamaan itseäni niin, että voin sanoa olevani kiva tyyppi! kun on ollut syvällä jonkinasteisessa burnoutissa ja mielen valtaa ahdistus ja väsymys alkaa myös näkemään itsensä pahana ja huonona ihmisenä. kun on väsynyt alkaa ihmiset ärsyttämään ja täyttää ajatuksena negatiivilla jutuilla kuten kateus ja viha ja ne vaan kasvaa ja loppua ei näy. mut nyt, nyt mä keskityn taas ilosiin juttuihin ja jaksan sen voimalla tän kuun loppuun- yhä kyllä ilman niitä vapaita.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

ahdistus


ahdistus tai kriisi. jompikumpi.
mua ottaa päähän, että mun nettisivut hakkeroitiin. just tulossa sellasia näyttelyitä, että tyypit menee mun sivuille. ja sit siellä ei ookkaan mitään. ihankun mua ei olisi olemassa. mietin, että tässä olisi hyvä hetki lopettaa tämä ammatti. ammatti jota rakastan, mutta jonka lisäksi on tehtävä rahatöitäkin ja sitten ei ole aikaa ja on jäljessä aikatauluista mikä taas synnyttää ressiä. voin huonosti. 
alla tekstiä, jonka mieheni kielsi laittamasta nettiin.
toisekseen: nykyisen työpaikkani pomo antaa minulle ainoastaan negatiivista palautetta ja olettaa, että en ole motivoitunut jos lähden palkattomalle lomalle, jos en ole 24h myyntitykki reilulla 10e tuntipalkallani, jos en lopeta kaikkea muuta elämääni. ja antaa tämän palautteen minulle vielä välikäden kautta. mua niin ottaa päähän!!!! tuntuu, ettei hän ansaitse millään tasolla mun ammattitaitoa. saman, mitä tienaan kaupasta, tienaisin sossun luukulta ja mulla olisi sentään aikaa harjottaa ammattiani. musta se jo kertoo, että on jo jonkin tason motivoituneisuutta. pitääkin tässä lähipäivinä soittaa pomolle ja kertoa hänelle että positiivinen palaute synnyttää hyvää ja taas tällänen seläntakana vatkailu tämän henkistä kilahtelua!
loma meni ja sielläkin tuli työskenneltyä päivittäin. nti m auttoi minua kaavoittamisessa. tämän rättikasan näette valmiina tammikuussa 2014 mältinrannassa
.