Minä ja Tiina

huomenna pakkaan auton ja maanantai-aamuna ajan helsinkiin ripustamaan näyttelyäni. näyttely on huuto jätkäsaaressa 29.5-16.5, avajaisiin olet tervetullut 28.5 klo 18-20!

suuri piirros valmistui ja sietämätön ressi katosi sen myötä. ajatukset ovatkin jo kaikessa muussa tulevassa: kahden viikon sisällä kun on kolmet avajaiset. viimeiset kaksi päivää olen tehnyt teostani minä ja tiina, joka tulee esille tuusulan taidemuseoon. olen kuvannut 6kk:n ajan päivittäin kännykkäkameralla itseäni ja tiina-koiraani. kuvia on vajaa 200. ensin laitoin ne sinitarralla seinään.

seuraavana päivänä oli tarkoituksena heijastaa kuva piirtoheittimellä kuvien päälle ja suorittaa silhuetin leikkaus. ensinnäkin havahduin aamulla, että eihän mulla ole piirtoheitinkalvoa eikä tussia. onneksi löysin muovisen taskun ja yksi kynistäni tarttui melkein siihen.

 mutta koska olen idiootti ei tullut mieleeni, että eihän se heijastus näy noin tummien kuvien päällä. hetkeksi masennuin. onneksi jo muutaman minuutin kuluttua heijastin kuvan isolle valkoiselle paperille, josta tein sapluunan. laitoin sapluunan teipillä valokuvien päälle ja piirsin tussilla leikkausrajat.

tällaiset pusuttelijat siihen tuli!

aion vielä rikkoa kuvien muodostaman neliön reunaa ja tehdä leikkuupaloista ns lehtiä kuvan ulkopuolelle. hankala selittää, mutta tulkaa katsomaan tuusulaan 11.6-21.9. Avajaisissa 10.6 soittaa meiän bändi sunny & cloudy!

rakastan mun työhuonetta ja etenkin sitä että, se on mun, eikä kenenkään muun. saa jättää roinat levälleen ja tietää missä teippirulla ja sakset on seuraavanakin päivänä. uuuh kuinka mä rakastan mun ammattia! parasta! sekoon! jee!

p.s en oikein tiedä mitä miettisin tästä teoksesta. toisaalta mietin, että ketä kiinnosti sadat kuvat minusta ja koirastani? tekniikkakin on tekemiselleni niin vieras. jännittyneenä odotan mitä yleisö tykkää.

123 tuntia ja tulevaisuus

olen pitkästä aikaa helpottunut. rupee tuntumaan siltä, että teos valmistuu näyttelyyn. eniten viimeisten viikkojen aikana olen pelännyt sitä, että saan peitettyä paperista valkoiset kohdat, mutta ettei aikaa jää viimeistelyyn. silloin veisin näyttelyyn keskeneräisen teoksen ja olen miettinyt olisinko silloin epäammattimainen? ihan tyhmiähän tällaiset ajatukset ovat, koska ilman eräpäivää en kuitenkaan osaisi lopettaa mitään. tällä toteamuksella kaikki teokseni ovat keskeneräisiä.

olen ollut totaalisen uupunut ja nurkkaan työnnetty. ihminen tulee oikeasti hulluksi jos vapaapäiviä ei ole. olen pitänyt kaksi vapaata viimeisen viiden viikon aikana (ja näinäkin tuntenut huonoa omaatuntoa). olen herännyt sydämentykytykseen ja itkuun, on ollut sellainen olo, että haluan luovuttaa! mutta kyllä mulla on sellanen tarmo ja luonne että teen kaiken aina vastuullisesti loppuun. nyt vaan kävi mielessä että tuunko hulluksi ja kaikki loppuu seinään? mutta sitten sain energiaa siitä, että kerkiänkin. tämäkin auttoi:

omituista kuinka tekemöttämien asioiden kirjoittaminen auttaa, kun näkee sen mikä puuttuu. Nyt olen jo vetänyt tuosta yli kaksi päivää, lattian, kirjahyllyn ja penkkien tummennuksen.  nyt on aikaa vielä 7 päivää. tässä tämänhetkinen tulos 123 tuntia. koko 2,3m x 3m

Kunhan ripustus on ohi ja yhden kesäkuisen ryhämänäyttelyn vaatimat työt tehty, muuttuu mun elämä. mulla on lupaus tulevaisuudelle: kaksi vapaapäivää viikossa, palkkatöiden loppuminen 1.9, hetkeen keskittyminen, oma aika ja mietiskely. opettelen rakastamaan itseäni niin, että voin sanoa olevani kiva tyyppi! kun on ollut syvällä jonkinasteisessa burnoutissa ja mielen valtaa ahdistus ja väsymys alkaa myös näkemään itsensä pahana ja huonona ihmisenä. kun on väsynyt alkaa ihmiset ärsyttämään ja täyttää ajatuksena negatiivilla jutuilla kuten kateus ja viha ja ne vaan kasvaa ja loppua ei näy. mut nyt, nyt mä keskityn taas ilosiin juttuihin ja jaksan sen voimalla tän kuun loppuun- yhä kyllä ilman niitä vapaita.

Mainos

Tämä on Taidesuunnistusmainos. Tervetuloa työhuoneelleni 26-27.4 klo: 11-17. 

-syy luututa lattia. alle 30 neliötä ja kaksi mustaa sangollista vettä. 

 

-syy tavata apinaa, joka kantaa kierrätyskeskuksesta tason "keittiöön". 

-syy nostaa hienoimmat kahvikupit esille. "kahvikuppiteoria", 2010, vesiväri.

-syy vielä kerran nostaa vanhoja pikkutöitä esille, kunnes ne katoavat ikuisiksi ajoiksi piirustuslaatikoston perimmäiseen unohduksen nurkkaan. kunnes kuolen ja lapsenlapsenlapseni ne löytää ja heittää roskikseen.

-ja etenkin tämä. minun suuri työni jonka en uskonut etenevän ollenkaan, kunnes vertasin tätä kuvaa edellisen postauksen kuvaan. uskomatonta mutta totta! olen itkenyt verta enkä turhaan- se onkin edennyt. jokainen sunnuntai aamu raahautunut työhuoneelle koska on pakko, koska on kunnianhimoa olla tässä ammatissa eikä ole varaa tyriä.

tulkaa siis! saatte kahvia ja hopea toffeeta.

tunnit

perjantaina vein pari paitaani Tampere-taloon. ne ovat siellä esillä toukokuun loppuun saakka. italialainen erika auttoi. anteeksi kuvien laatu.

työhuoneella on oltu. olen ollut uupunut, kaipaan lomaa. pitäisi vielä tosiaan jaksaa toukokuun loppuun saakka. vaatii kyllä todella paljon itsekuria tämä piirtäminen, onneksi sitä on riittänyt. olen kuitenkin mieleltäni vielä iloinen, vaikka välillä väsymys saakin kyyneleet poskille. jos en saakaan tätä työtä valmiiksi on koko puristus ollut turhaa.

työtä on nyt tehty 47 tuntia. vaikuttaa ehkä vähältä tuntimäärältä, mutta päivässä pystyy piirtämään vain sen neljä tuntia. käsi, niska ja selkä eivät kestä enempää. aikaa on vielä jäljellä 84 tuntia. hmm,hmm, ehkä se riittääkin. helpotus!

perustin tällä viikolla myös uuden blogin. siellä on isot kirjaimet ja kirjottelen lähes päivittäin. en kuitenkaan yhtään taiteestani. tähän laitan linkin, jos jotakuta kiinnostaa: Sairas Sokeri

elokuuta odottaessa

väsyttää. olen kyllästynyt. lopen kyllästynyt siihen, että on niin kiire. ettei ole aikaa nähdä ystäviä ilman, että etsii kahta viikkoa aikaisemmin vapaan tunnin kalenterista. olen väsynyt siihen, että oon ollut ihan puolikuntonen jo yli vuoden. syön d-vitamiinia, magnesiumia, rautaa, sinkkiä, maitohappobakteereja, beetä jokapäivä ja syön terveellisesti (paitsi liikaa sokeria!) noilla ropeilla ei pitäis olla kipee. kunto on hyvä (tai ainakin oli kun enhän mä enään voi ees liikkua). en käytä alkoholia, nukun yöni hyvin, vatsa toimii.
seuraavassa kuvassa unelmani:

jotkut vihjailee, että teen liikaa töitä. ja tottahan se on. toukokuun loppuun saakka mulla on maks yksi vapaapvä vkossa. on niin kiire tulevan näyttelyn kanssa. jos mun ei pitäisi käydä 3pvää/vko palkkatöissä tilanne ois ihan eri. kerkeisin pitään laiskottelupäiviä. aluksi mietin, että se on mun oma valinta, että miksi päätän tehdä uuden teoksen näyttelyyni? voisin olla tekemättäkin! asiaa mietittyäni en kuitenkaan voisi. yhteiskunta pakottaa mut olemaan töissä joka ei vastaa mun koulutusta, senkö takia mun tulis olla harjottamatta mun oikeaa ammattiani ja intohimoani? jos tekisin taidetta vaan yhden pvän vkosta, en kokisi olevani kunnianhimoinen ja saisin tehtyä vuodessa jonkun yhden rupisen työn. tässä ammatissa ei pärjää jos ei ole todella ahkera. työhuoneelle meneminenkään ei ole aina helppoa. ei sillon kun on puolikuntonen, selkävammanen ja VÄSYNYT. mut aina kun on palkkatöistä vapaa pvä on mentävä ja sit vaan purtava hammasta ja piirrettävä. kyseessä ei ole aina mikään ihana leikkikenttä, vaan taiteilijana oleminen on rankkaa duunia. ja kaiken tän päälle hakemusten väännöt ja kuittien laskemiset vaikka niistäkin hommista on aivan pihalla! opetettiinhan meillä koulussa verotusta yks kokonainen päivä.
kiitos kelalle tai työkkärille kahden vuoden laittomasta karenssista, jonka takia oon ollut kahden duunin helvetissä kohta kaks vuotta.voin kertoa, että ihan tää yks ammattikin riittäis!
JA KIITOS suomen kulttuurirahasto, alfred kordelinin säätiö ja taiteen edistämiskeskus näyttelyideni ja ideoideni tukemisesta! mä tiedän nyt, ahkeruus palkitaan!

elokuussa lopetan palkkatyöt ja saan olla vaan työhuoneella. se on parasta! nyt siellä näyttää tältä:

Ilo

tänään olin taas niin onnellinen päästyäni pitkästä aikaa työhuoneelle. en edes tuntenut kipua piirtäessäni. nyt olen tehnyt suurta piirrosta 26,5 tuntia. ei vieläkään tietoa valmistuuko se toukokuun lopun näyttelyyni. jos lasken kalenteristani päivät joina kerkiän olla työhuoneella ennen ripustuksen alkua, on niitä 29. Jos pystyn piirtämään kerralla n. 4 tuntia on minulla aikaa 116 tuntia. minulle suoduin matemaattisin laskulahjoin tulen siihen tulokseen, että kiire tulee. edellistä suurta piirrosta tein nimittäin 190 tuntia. siinä oli kyllä paljon enemmän yksityiskohtia kuten kirjahylly kirjoineen. joten teroitan kyniäni luottavaisin mielin.

Listaan aina ylös tehdyt tunnit. näin teoksen hinnoittelu on helpompaa ja perustellumpaa.

kävely työhuoneelle ja takaisin kannattaa. näin keho ei ole ihan niin jumissa. matkaa on yhteensä n. 6-7km. riippuen siitä menenkö tylsää suoraa reittiä vai kiertävää hiekkatiereittiä, jolloin hauvat saa juosta vapaina. tiedoksi vielä niille jotka eivät ole kuulleet. meillä on taas kaksi koiraa! katja saapui romaniasta toissa lauantaina. hän on ihanin kulkukoirani ja käyttäytyy paremmin kuin kukaan aiemmista koiristani! 

tässä tämänhetkinen tilanne:

vieläkö olette sitä mieltä, että valmista tulee?

work is hard!

tänään piirsin suureen piirrokseen nämä bambit ja teemu raudaskosken maalauksen. vähän väritin seinää. olen huomannut että paremmin jaksaa kun tekee noin tunnin pikkutarkkaa, sit hetken luonnostelua, sit jotain laajaa tasasta pintaa. ja tietty vähintään kerran tunnissa jumppaa. nyt tein myös sellaisen päätöksen, että alan käymään urheiluhierojalla kerran kuussa. pitää ennaltaehkästä tätä "koko kehon jännetupin tulehdusta". kuitenkin kotiin päästyäni piti nukkua reilu tunti, että päänsärky lähti. tämä siis ei ole valittamista vaan haluan jakaa millaista puuväreillä piirtäminen on! mieleni on korkealla ja nautin yhä tästä tekemisestä. olen kyllä epävarma saanko toukokuuksi valmista (teos on kooltaan 3m x 2,3m). täältä voi käydä katsomassa edellistä samankaltaista projektiani...

                           

50 päivää ilman...

... työhuoneilua. kreisiä kuinka aika kuluu. jos en olisi laskenut kalenteristani, olisin arvannut että max 30 päivää. viikon loma ja kipeilyt. tänä vuonna jo kaksi oksennustautia (sekä puolikuntoisuus joka johtui ilmeisesti poskiontelontulehduksesta), pistitkö muka itse paremmaksi?

olen kyllä valmistellut uuden teoksen alkamista: hakenut rullan paperia, oikeat värit, ottanut kuvan (tai laittanut jyrin ottamaan), tulostuttanut kalvolle kuvat,  roudannut työhuoneelle piirtoheittimen. kaikki siellä olikin jo sit valmiina.

ensin SAIN* laittaa paperin seinälle, se oli aika hankalaa yksin. koska kaksi paperia tulevat vierekkäin, on kaikista tärkeintä, että ne ovat suorassa. niittipyssy oli helpoin tapa. ilman vatupassiakaan en selviäisi MISTÄÄN! paperina mulla on cansonin 224g piirustuspaperi.

nyt tuntuu, että työskentely on vähän nopeampaa kuin edellisen suuren piirroksen, ihan sen takia että käytän vain seitsemää väriä. teoksesta tulee mustavalkoinen. edellistä tein hitaalla tahdilla n.1,5 vuotta ja 190 tuntia. tämän haluaisin saada valmiiksi toukokuun huuto jätkäsaaren näyttelyyni, mutta tiukkaa tekee: olen kuitenkin puolet ajasta palkkaduunissa, meille tulee kulkukoira ja kaikki taiteilijan paperihommat. mutta en kyl ressaa yhtään: valmistuu jos valmistuu.

heijastusta. ah kuin kaunista!

suurimmat ääriviivat piirtoheittimen avulla niin edistyy nopeemmin.

tässä kuva, jonka piirrän. sama kohta kodistani kuin edellisessä piirroksessa. ainoastaan oikealla oleva kirjahylly on niinkuin ennen. jyrikin pääsi kuvaan.

noniin! sehän on jo melkein valmis!

*sanaa "pitää" yritän välttää. olen vaihtanut sen tilalle "saan". tästälähtien SAAN esim. imuroida kotona! voi kun kivaa, oishan se hirveetä jos pitäis!